Minun lihaani ette koske! Eduskuntavaalien alla lihansyönnistä on tullut erikoinen identiteettipolitiikan väline. Se on ajanut erityisesti sosiaalidemokraatit kipuilemaan, kun puolueen vaaliohjelman on tulkittu ajavan tiukempaa verotusta lihalle.
Tässäkin asiassa olisi syytä kääntää keskustelu pois rajoituksista, joita kukaan ei ole ajamassa. Sen sijaan pitäisi keskustella siitä, että lihansyönnin vähentäminen on vain ja ainoastaan järkevää.
Se on järkevää niin ilmaston, vesistön, eläinten kuin ihmisten kannalta. Suomalaiset ja valtaosa länsimaalaisista syövät aivan liikaa lihaa. Liiallinen lihan popsiminen on yksinkertaisesti epäterveellistä. Nykyään vaihtoehtojakin on enemmän kuin riittävästi.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi kiertueellaan Itä-Suomessa, että puolustusministeri Jussi Niinistökin (sin.) voisi suhtautua kasvissyöntiin vähemmän vihamielisesti, jos hänelle ei olisi tarjottu kukkakaalipirtelöä. Siitä ei Anderssonin mukaan voi saada hyvää, vaikka tosin Vihreä Lanka -lehden toimitus niin väittää.
Kuten monessa muussakin asiassa, myös lihakeskustelussa maltti olisi valttia. Tässäkin asiassa nuoriso on vanhempia ikäluokkia järkevämpi, sillä kasvissyönti on nuorempien keskuudessa suositumpaa.
Lihansyöjien vapauksia ei kukaan ole polkemassa. Virkamiehet eivät tule hakemaan kesä- tai vappugrillistä pihviä pois. Sellaisen saa edelleen paistaa, jos mieli tekee. Jokaisen kannattaa vain pohtia, kuinka usein sellaisen syö.
Rakentavaa keskustelua voisi alkaa käydä siitä, pitäisikö haitallisempia asioita verottaa enemmän myös ruoan puolella. Mitään kovin helppoa ratkaisua ei siihen ole, mutta perimmäinen ongelmakin eli ilmastonmuutos on aika massiivinen.
Ja jokaisen puolueen kannattajalle löytyy kyllä esikuva. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on sanonut, että kasviksia ei kannata pelätä, ne maistuvat hyvältä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan on maininnut pitävänsä vain yhden lihapäivän viikossa.
Kirjoittaja kuluttaa viikon lihakiintiönsä maanantaisin