EU:ta ovat ripotelleet kovat tuulet ja nyt unionille haetaan suuntaa. Puheet yhteisestä arvopohjasta eivät uppoa finanssikriisin ja pakolaistilanteen heikon yhteistyön jälkeen tai tiettyjen jäsenvaltioiden ajelehtiessa yhä kauemmas demokratiasta. Tosiasiassa EU ei ole pitkään aikaan toiminut niiden ylväiden arvojen joiden nimeen se vannoo mukaisesti. Se ei tarkoita, etteivätkö ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio olisi tavoittelemisen arvoisia asioita EU:ssa, Euroopassa ja maailmalla.
Keskeinen tapa näyttää sitoutuminen näihin arvoihin ja osoittaa vahvaa yhteistä arvopohjaa niitä vastustaville voimille niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella, olisi EU:na vihdoin sitoutua Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Euroopan ihmisoikeussopimus on yksi tehokkaimmista kansainvälisistä ihmisoikeuksien suojamekanismeista. Sen tavoitteena on ihmisoikeuksien turvaaminen sopimuksen allekirjoittajamaissa, sitoumusta rikkonut jäsenvaltio voidaan haastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. EU:n liittyminen ihmisoikeussopimukseen on ollut jo pitkään unionin perussopimuksessa vahvistettu tavoite.
Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyminen on kuitenkin kaatunut huoleen siitä, että EU:n toimiin kohdistuva tuomioistuinvalvonta annettaisiin yksinomaan unionin ulkopuoliselle elimelle. Huolimatta siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivalta olisi rajoittunut vain sen arviointiin, noudattavatko EU:n toimet Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyminen kohentaisi unionin sisäisen ihmisoikeussuojan tasoa. Ennen sopimukseen liittymistä EU ei anna perus-ja ihmisoikeuksille sitä painoarvoa, jonka ne ansaitsisivat, sillä ilman riippumatonta valvontaa niiden toteutuminen voi pahimmillaan olla kiinni poliittisesta tahdosta. Etenkin EU:n toiminta pakolaisten oikeuksien saralla mm. aggressiivinen rajavalvonta sekä EU:n sopimukset niin Turkin kuin Libyan kanssa ovat osoittaneet, että ihmisoikeuksien toteutuminen voi olla kiinni poliittisista ilmapiirin muutoksista mikäli niiden toteutumista ei ole kunnolla suojattu.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja