Vanhan talonpojan elämään kuuluivat säännöllisesti toistuvat vuodenajat, syntymä, nuoruus, vanhuus ja kuolema. Päivien päättyessä hänellä ei ollut ratkaisemattomia arvoituksia. Eikä sellaisia uusia odotuksia, joita hän olisi omin silmin halunnut olla todistamassa. Siksi hän saattoi katsoa saaneensa elämältä ”tarpeeksi” ja kuoli ”vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena”.
Modernissa kulttuurissa on kaikki toisin. Kukaan ei saa mistään tarpeekseen. Joka päivä mainokset kertovat uusista ihmeellisistä tuotteista, jotka tyydyttävät mitä mielikuvituksellisimpia tarpeita. Niitä hamutessa ei malta ajatella vanhenemista saatikka kuolevansa joskus. On elettävä hyvin vanhaksi, mutta ei ole lupa vanhentua. On oltava ikinuori, satavuotias teini.
Tätä outoa problematiikkaa käsittelee suorasanaisen satiirisesti Tampereen Työväen Teatterissa jo 8,5 vuotta sitten ensi-iltansa saanut Ilmari Saarelaisen (s. 1944) esittämä monologi Parasta ennen. Esitys oli jonkin aikaa tauolla, mutta yleisön pyynnöstä se palasi jälleen keskiviikko-iltana näyttämölle. Samalla se on Ilmari Saarelaisen juhlaesitys. Tänä vuonna tuli 50 vuotta, kun Saarelainen kiinnitettiin TTT:n. Ja mies on edelleen todella kovassa vedossa.
Tankki täyteen toi julkisuutta
Koko kansan tietoisuuteen Ilmari Saarelainen tuli suositussa televisiosarjassa Tankki täyteen (1978 – 80), jossa hän esitti perheen poikaa Juhana Viléniä. Tv-sarjassa Sisko ja sen veli Saarelainen näytteli toista pääosaa. Molemmat ovat katsottavissa Yle-areenassa: ”Televisiotyö oli hauskaa ja henkireikä 70-luvulla teatteriakin kuohuttaneessa poliittisissa myllerryksissä. Television voima oli uskomaton. Tunnettavuus toi rooleja lisää ja jonkinlaisen tuttuuden tunteen yleisöön. Yhteistyö Neil Hardwickin kanssa oli kyllä hauskaa, parasta mitä minulle on näyttelijänä tapahtunut”, Saarelainen muistelee.
Parasta ennen yhden miehen ikäkomediassa kerrotaan ikääntymisestä. Kaksikymppisenä miehen elämässä tapahtuu paljon: opiskelet, käyt armeijan, menet naimisiin, saat lapsia, teet uraa, saat potkut, eroat, menet uudestaan naimisiin, harkitset eteisen maalaamista mintunvihreäksi. Maali loppuu, elämä jatkuu.
Täytät 40 vuotta, sitten 60 vuotta, ja tulivuoresi alkaa sammua muuttuen vähitellen housunlahkeesi alivuokralaiseksi. Kunnes heräät 80-vuotiaana, keität kahvit ja otat sokerittoman, lastulevyltä maistuvan pullan. Pureskelet sitä – ja äkkiä onkin jo ilta: ”Minulla on sellainen tunne, kuin olisin haljennut nakki, joka on unohdettu jääkaappiin kahden sipulin taakse. En taida enää saada syntymäpäiväkakkuni seitsemääkymmentäviittä kynttilää yhdellä hönkäisyllä sammuksiin, mutta lämmittäähän se torttu koko pirtin”, Saarelainen opastaa katsojia vanhenemisen saloihin.”
Eläkkeet ässäarpoina
Viidenkympin jälkeen mies saa elää omalla vastuulla. Stringit tuntuvat jo karhunlangalta pakaroiden välissä. Kun ennen yökerhossa bailattiin valomerkkiin saakka, vanhemmiten uinahtaa ennen kuin yökerhot ehtivät avata oviaan.
Olet tullut keski-ikäiseksi silloin, kun valitset kahdesta huvista sen, mistä pääset lähtemään aikaisemmin kotiin. Kuusikymppisenä sitä lähtee kotiin juhlista ennen kuin orkesteri alkaa soittaa.
Myös Sipilän hallituksen harjoittama eläkepolitiikka saa kyytiä. Jos tämä eläkearpajaismeno jatkuu, kohta meille jaetaan eläkkeet ässäarpoina. Se saa joka sattuu voittamaan!
Luokkajuhlat 45 vuoden jälkeen päästötodistuksen saamisesta ovat naamiaiset ilman naamioita. Juhliin tullessa luulee, että pelkästään vanhat opettajat on kutsuttu paikalle, kunnes totuus paljastuu. Ei sinuakaan kukaan tunne. Avioliittoon menoa kannattaa suunnitella, vaimoehdokkaita huolellisesti lajitella, mutta ei kannata kierrättää. Varmin tapa viettää onnellisesti viimeiset elinvuotensa on lykätä naimisiinmenoa 80-vuotiaaksi.
Koko ajan pitää väijyä, mitä pistää suuhunsa, että eläisi mahdollisimman vanhaksi. Pitää syödä kuitupuristettua ruista. Joko rupeaa kuola lorisemaan suupielestä? Terveyskeskuksesta kannattaa tilata ajoissa katsastusajat, mutta ei netistä. Pullopostikin tulee nopeammin kuin sähköposti.
On vaikea kuvitella Parasta ennen esittäjäksi ketään toista kuin Ilmari Saarelaisen. Näin avoimen tilittävään rooliin on oltava avoimen irtonainen henkilö, joka ei ujostele mitään. Teeskentelystä jäisi kiinni alkuminuuteilla.
Esitystä ei ole myöskään venytetty liikaa, joten oivallukset eivät syö toisiaan, eikä katsojalle ehdi tulla tekohauskuuden tuntua. Parasta ennen on myös siitä hauska esitys, että se tulee ilta illan jälkeen jokaiselle katsojalle entistä ajankohtaisemmaksi. Nappi juttu kerta kaikkiaan
Saarelainen jäi eläkkeelle TTT:sta vuonna 2008. Hän on vieraillut sen jälkeen muun muassa Tampereen Komediateatterissa, Helsingin Kaupunginteatterissa sekä Suomen Kansallisoopperassa.
Tampereen Työväen Teatteri, Eino Salmelaisen näyttämö:
Parasta ennen – ikäkomedia. Käsikirjoitus: Krister Classon Richard Fuchsin kirjan ”Du ser inte så gammal ut -pohjalta,” suom. André Wickström.
Ohjaus, lavastus ja puvustus: Riku Suokas. Rooleissa: Ilmari Saarelainen.
Esitykset 30.4.2019 saakka.