Kansallisteatterin suurella näyttämöllä pyörii nyt Yhtä matkaa -esitys, jossa kaikkien rakastama Seela Sella vanhan naisen roolissa astuu junaan ja tekee matkaa yhdessä Puntti Valtosen esittämän keski-ikäisen miehen kanssa.
Heti ensi metreistä alkaen matkanteko vaivaannuttaa. Isolle näyttämölle riviin harvakseltaan asetetut junan istuimet jo sinällään kertovat epätoivoisesta yrityksestä lunastaa paikka perinteikkäässä teatterissa. Yrityksen epätoivoisuus vahvistuu, mitä pitemmälle tarinassa päästään.
Tai tarinahan ei vie minnekään, sillä matkalaisten määränpäät haihtuvat matkan aikana. Jäljelle jää itse matka. Mutta siitä ei, taitavista näyttelijöistä huolimatta, onnistuta saamaan irti arkipäiväistä jutustelua enempää. Parituntinen esitys saatiin täytettyä, kun esitysaikaa jaettiin tämmöisissä monille tutuissa keskusteluissa esiintyviin ilmiöihin kuten keskusteluhaluttomuuden murtamiseen, kumpaisenkin matkan tarkoituksen selvittämiseen ja elämäntilanteiden uteluun. Vielä aikaa jäi yleisten ilmiöiden kommentointiin ja pikasukellukseen matkaa tekevien elämän kipupisteisiin. Loppua kohti matkaajien yhteisymmärrys ja keskinäinen välittäminen lisääntyvät.
Jotain epämääräistä uhkaa junamatkalla oli myös ulkopuolisesta yhteiskunnasta. Mutta se ei anna uutta merkitystä matkalle.
Esityksen kolmas näyttelijä, Safka Pekkonen, tarvittiin tuomaan rytmin vaihtelua. Pekosen konduktööri olikin kivan musikaalinen tapaus. Hänellä oli myös taipumusta opastaa, muussakin kuin junailuun liittyvissä asioissa.
Selitys näytelmään löytynee käsiohjelmasta, jossa kerrotaan, että tuotantoyhtiö Kulttuurikone on tehnyt Seela Sellan kanssa jo monta esitystä, joista suosituin lienee Seela Sella seisaallaan! Näyttelijälähtöisyys, olipa kyse kuinka hyvästä näyttelijästä tahansa, ei valitettavasti yksistään riitä.
Yhtä matkaa. Käsikirjoitus Leena Tamminen, ohjaus Kari Paukkunen, rooleissa Seela Sella, Puntti Valtonen ja Safka Pekonen. Ensi-ilta 22.3. Kansallisteatterissa. Esitys on Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistyötä.