Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän käsikirjoittaman demokratian tilaa analysoivan Yhdestoista hetki -esityksen ensi-ilta oli kaksi päivää ennen pääministeri Juha Sipilän ilmoitusta hallituksen erosta.
Kansallisteatterin Yhdestoista hetki kuvaa teatterin keinoin Sipilän hallituskauden tekoja, ja miten hallituksen tuloeroja syventävä, liberalistinen talouspolitiikka teki tuhojaan.
Kaikki alkoi vuoden 2008 finanssikriisistä. Sitä seurannut talouden taantuma loi otollisen pohjan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa sille, että velkakello tikitti askelmerkit Sipilän hallituksen politiikalle.
Hallitusta suosivan talouspoliittisen hegemonian takapiruina häärivät asiantuntijavaltaa vaativa, ylimielinen Björn ”Nalle” Wahlroos, loistavasti roolihahmon toteuttava Vesa Vierikko, sekä hänen hengenheimolaisensa, Antti Pääkkösen esittämä, Matti Apunen.
Hallitusneuvottelut ovat Yhdestoista hetki -esityksessä tummiin pukeutuneiden, kasvottomien kravattimiesten juhlaa, jossa tapahtumat etenevät kuin mykkäelokuvassa. Kohtaus on huikea.
Valtiovarainministeriön ykkösvirkamies, Timo Tuomisen esittämä Martti Hetemäki julistaa: Tuloerot kasvakoot. Ja ne kasvavat, vaikka toisin väitetään.
Köyhien huono kohtelu ei hävetä virkamiehiä eikä poliitikkoja. Yhdenvertaisuus on valtion talouden kannalta ylellisyyspolitiikkaa.
Katsojalle selviää, miten yleisesti käytetty Gini-kerroin vääristää todellisuutta. Tämä esimerkki kuvaa näytelmän otetta yleisemminkin.
Todellisuus ei ole sitä, miltä se näyttää tai sen väitetään olevan. Tutkiva toimittaja Jarno Liski on tehnyt niin hyvää yhteistyötä käsikirjoittajien asioiden näkyväksi tekemisessä, että on kysyttävä, pystyykö journalismi samaan.
Yhden asian edessä teatterikin nostaa kätensä pystyyn: Hallituksen sote-farssi on ollut niin huimaa, että teatterin keinoin sitä on vaikea ylittää. Näytelmän ensimmäisen puoliajan kohtauksista osan voisi kirjoittaa nyt uudestaan hallituksen kaaduttua.
Pikettyn johdolla eteenpäin
Yhdestoista hetki -näytelmässä ennakoidaan jo uutta lamaa ja uusintoa Sipilän hallituksen poliittisille teoille: leikkauslistoille, yksityistämisvimmalle, kiky-sopimukselle ja piittaamattomuudelle ympäristöstä.
Väliajan jälkeen esitys sukeltaa maailmankuulun ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn johdolla eriarvoistavaan talouspolitiikkaan.
On yhdestoista hetki, sillä maapallo ei kestä enää. Ei ilmastonmuutoksen eikä talouspolitiikan maailman kantokyvylle tuottamia seurauksia.
Näytelmässä on ikään kuin kaksi eri näytelmää, mutta ilmastonmuutosta ja maapallon kestokykyä koettelevat ilmiöt nivoutuvat syy-seuraussuhteeseen kestämättömän, eriarvoistavan talouspolitiikan kautta.
Dokumentaarista aikalaisteatteria on haastavaa tuoda näyttämölle. Näyttävä lavastus ja puvustus onnistuvat abstrahoimaan henkilöt osaksi systeemiä, joka jauhaa omalakisesti.
Tutut analyysit
Lavastus etäännyttää, mutta samaan aikaan noin viittä henkilöhahmoa esittävät näyttelijät onnistuvat marssittamaan näyttämölle yksilöitä, uusliberalistista politiikkaa ajaneita poliitikkoja ajatuksineen. Vaihtoehdot jäävät aika kasvottomiksi.
Etenkin ensimmäisellä puoliajalla oli vaikea löytää uutta. Kansan Uutisten lukija on voinut lukea samat analyysit lehdestään.
Silti on hienoa, että taiteen keinoin luodaan ymmärrystä tapahtuneesta ja tapahtuvasta. Taistelu todellisuuden tulkinnoista on rajua, kuten nähdään Yhdestoista hetki -esityksessä ja on nähty hallituksen eron jälkeisessä julkisuudessa.
Yhdestoista hetki. Kansallisteatterin suuri näyttämö. Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Tutkiva toimittaja Jarno Liski. Ohjaus: Esa Leskinen. Rooleissa mm. Vesa Vierikko, Sari Mällinen ja Jukka-Pekka Palo. Ensi-ilta 5.3.