Erityisesti keskustalaiset ovat keskustelussa vanhustenhoidon kriisistä painottaneet, että vakavat laiminlyönnit ovat ”nykyisen sote-järjestelmän” seurauksia. Lisäksi he hokevat, että kun vastuu palveluista siirretään ”leveämmille hartioille”, paranee myös ulkoistamisen laatu, sekä antavat ymmärtää, että hallituksen sote-mallin kaatuminen tarkoittaisi ulkoistusten lisääntymistä entisestään.
Ensimmäinen väite on tietenkin totta. Monissa kunnissa on ulkoistettu palveluita nykyisessä sote-rakenteessa, ja erityisesti suuret yritykset kuten Attendo, Mehiläinen, Esperi Care ja Coronaria ovat vallanneet suomalaista vanhustenhuoltoa huolestuttavan nopeasti. Palveluiden ostot ovat kunnissa 3,6-kertaistuneet 20 vuodessa. Jo vuonna 2015 uutisoitiin, että Suomen 20 suurimman hoivayhtiön yhteenlaskettu liikevaihto oli tuplaantunut yli miljardiin euroon viidessä vuodessa. Sen jälkeen keskittyminen on kiihtynyt entisestään.
Syyt ulkoistusten lisääntymiseen ovat pitkälti poliittisia. Oikeistopuolueet suhtautuvat palveluiden kaupallistamiseen myönteisesti, ja ostopalveluna hankittu ympärivuorokautinen hoiva on vertailuissa ollut halvempaa kuin kunnan tuottamana. Kunnissa siis pyritään ulkoistuksilla leikkaamaan menoja. Paineet säästöihin näkyvät bisnespuolella matalampana palkkatasona, haamuhoitajina ja hoivatyöhön liittymättömien tehtävien teettämisenä hoiva-alan ammattilaisilla. Mitoitus kaupallisessa palvelussa on siis paitsi tosiasiallisesti pienempi, käytännössä vielä pienempi kuin vastaava mitoitus on kunnalla.
Syyt ulkoistusten lisääntymiseen ovat pitkälti poliittisia.
Ongelmat eivät suinkaan liity vain pieniin kuntiin, vaan ulkoistuksia on tehty paljon myös isoissa kaupungeissa, kuten noin 280 000 asukkaan Espoossa. Jos maakunta-uudistus automaattisesti parantaa kilpailutusten laatua, onko siis laatu jatkossa parempaa noin 70 000 asukkaan Keski-Pohjanmaan maakunnassa, kuin esimerkiksi Espoossa?
Hoivaskandaali osoittaa, että jos palveluita kilpailutetaan, pitää kunnan tai maakunnan jatkossa koostaan riippumatta käyttää laatukriteereitä huomattavasti perusteellisemmin. Yhden laatukriteerin on oltava tiedon avoimuus, jotta laadunvalvonta on ylipäänsä mahdollista.
Hallituksen kaavailema sote-uudistus kasvattaisi palvelumarkkinoita entisestään, vaikeuttaisi palveluiden valvontaa yksityisten toimipisteiden ja toimijoiden määrän kasvaessa sekä kaventaisi vaaleissa valittujen päättäjien päätäntävaltaa.
Entä jos hallituksen sote-malli kaatuu? Ulkoistusten lisääntyminen ei ole vääjäämätön seuraus soten kaatumisesta. Jokainen ulkoistus on jatkossakin erillinen, usein huono, poliittinen päätös. Jos ulkoistuksia tulisi lisää, olisivat niistä siis todennäköisesti vastuussa samat päättäjät, jotka nyt ajavat suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon historian suurinta yksityistämishanketta.