Britannian yleisradioyhtiö BBC aloittaa ensi maanantaina kolmiosaisen dokumenttisarjan Inside Europe: Ten Years of Turmoil. BBC:n julkaisemien ennakkotietojen mukaan ohjelma sisältää mielenkiintoisia uusia tietoja siitä, miten silloinen pääministeri David Cameron päätyi lupaamaan kansanäänestyksen EU:sta eroamisesta ennen vuoden 2015 parlamenttivaaleja.
On tiedetty, ettei konservatiivipuolueen Cameron itse halunnut Britannian eroavan EU:sta. Hän antoi lupauksen kansanäänestyksestä voittaakseen vaalit ja torjuakseen EU-vastaisen populistipuolueen Ukipin taholta konservatiivien kannatukselle nousseen uhan. Lisäksi Cameron halusi lopettaa konservatiivien sisäisten EU-vastustajien ainaisen narinan.
Vallitseva käsitys on ollut, että julistaessaan kansanäänestyksen Cameron luuli EU:ssa pysymisen saavan selvän enemmistön.
Cameron kuvitteli keräävänsä poliittiset pisteet ja sysäävänsä syyt kumppanin niskoille.
Nyt BBC:n ohjelmassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ennakkotietojen mukaan kertoo Cameronin vakuuttaneen hänelle ennen vuoden 2015 vaaleja, ettei mitään riskiä kansanäänestyksen toteutumisesta ole.
Donald Tuskin mukaan Cameronin ajattelu perustui siihen, että konservatiivien hallituskumppani, EU-myönteinen liberaalidemokraattinen puolue torjuu brexit-kansanäänestyksen. Cameron olisi siis laskelmoinut, että hän korjaa poliittisen hyödyn brexit-lupauksesta, mutta saa vieritettyä hallituskumppanin niskoille syyn sen rikkomisesta.
Vaalit menivät liian hyvin
Vaaleissa kävi kuitenkin niin, että konservatiivit menestyivät Cameronin taktiikan kannalta liian hyvin. Puolue lisäsi paikkamääräänsä yli yksinkertaiseen enemmistöön tarvittavan määrän, kun taas liberaalidemokraatit menettivät paikkoja.
Koalitiohallitukset – kuten vuodet 2010–2015 istunut konservatiivien ja liberaalidemokraattien hallitus – ovat Britanniassa poikkeuksia. Normaalisti jompi kumpi suurista puolueista, työväenpuolue tai konservatiivit, muodostaa yksinään hallituksen.
Kun liberaalidemokraatteja ei enää tarvittu hallituskumppaniksi, ei Cameronilla ollut toukokuussa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen juuri muuta mahdollisuutta kuin muodostaa konservatiivihallitus.
Cameron ryhtyi neuvottelemaan uusista ehdoista Britannian EU-suhteelle. Helmikuussa 2016 EU:n kanssa sovittuun neuvottelutulokseen Britannia sai läpi joitakin vaatimuksiaan muun muassa EU:n kansalaisten työnteolle asetettavista rajoituksista, mutta ei läheskään tarpeeksi EU:n vastustajien mielestä.
22. helmikuuta 2016 Cameron julisti pidettäväksi EU-kansanäänestyksen saman vuoden kesäkuussa.
Vielä talvella 2015–2016 EU:ssa pysyminen näytti nauttivan selvän enemmistön kannatusta. Cameron itse kampanjoi EU:ssa pysymisen puolesta.
Kevään mittaan tilanne kuitenkin alkoi muuttua, ja kesän kansanäänestyksessä eroa haluavat voittivat prosenttiluvuin 51,9–48,1.
Cameronin asema muodostui kestämättömäksi, konservatiivipuolueessa käynnistyi ankara valtataistelu, ja Cameron erosi pääministerin paikalta kolme viikkoa kansanäänestyksen jälkeen.
Varoituksen sanoja
Cameron oli luvannut käynnistää EU-eroprosessin välittömästi, jos ei-äänet voittavat. Uusi pääministeri Theresa May kuitenkin vetkutteli asian kanssa aina seuraavan vuoden maaliskuun 29. päivään asti. Siitä käynnistyi kahden vuoden määräaika eroamiselle, joka siis täyttyy tämän vuoden maaliskuun 29. päivänä.
BBC:n mukaan Tusk kertoo dokumentissa varoittaneensa, Cameronia riskeistä, että tämä ”saattaa menettää kaiken”.
Ranskan silloinen presidentti François Hollande puolestaan kertoo BBC:n mukaan ohjelmassa ehdottaneensa Cameronille, että tämä yksinkertaisesti vain rikkoisi vaalilupauksensa eikä järjestäisi kansanäänestystä.
”Ei olisi ensimmäinen kerta, ettei vaalilupausta pidettäisi vaalien jälkeen, mutta hän [Cameron] halusi näyttää, että hän pystyy menestyksellisesti neuvottelemaan eurooppalaisten kanssa”, sanoo Hollande dokumentissa.
Cameroni tiedotuspäällikkönä toiminut Craig Oliver kiistää BBC:n nettisivulla Tuskin esittämät väitteet. Oliverin mukaan Cameron teki koko vuoden 2015 vaalikampanjan aikana selväksi, ettei hän suostu johtamaan hallitusta, joka ei toteuttaisi kansanäänestystä.