Valokuvataiteen museon suuressa näyttelytilassa ovat Noémie Goudalin näyttely Station ja suomalaisen Erica Nyholmin Hetken aikaa totta.
Goudal on tunnettu teoksista, jotka harhauttavat havaintokykyä ja saavat katsojan epäilemään omia aistejaan. Nyholmin teosten aiheena ovat läheiset ihmissuhteet, usein äidit, tyttäret ja sisarukset.
Projekti-tilassa Daniela Friebelin Auspicia-näyttelyssä kottaraiset täyttävät Rooman taivaan ja Kuvakulma-tilassa kurkistetaan sadan vuoden taakse Elsa & Tyyne 1918 – sotakuvaajia sattumalta -näyttelyssä.
Rakennettuja todellisuuksia
Noémie Goudal rakentaa kuviaan varten lavasteita ja yhdistää toisiinsa luonnon ja ihmisen käden jäljen. Goudal kuluttaa paljon aikaa luonnon tutkimiseen ja lavasteiden valmistukseen ja asetteluun ennen kuvien ottamista. Teoksissa onkin nähtävissä vihjeitä rakennetusta todellisuudesta ja keinotekoisuudesta, jotka huomaa, kun kuvien katseluun keskittyy tarkemmin.
Goudal sanoo pelaavansa paljon illuusioilla. Sen vuoksi hänen Station-näyttelynsä työtkin tarjoavat loputtomasti kuvapintoja, jotka muuttavat olemustaan kuvakulman vaihtuessa.
Kottaraisten jätökset peittävät hautausmaan tiiviinä mattona.
Taitelijan uusissa teoksissa näkyy hänen kiinnostuksensa tähtitieteen historiaan.
Erica Nyholmin teoksissa puolestaan on kodinpiirin teemoja, joiden avulla hän tutkii sekä perheen dynamiikkaa naisen näkökulmasta että yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Nyholm sanoo aiheiden kumpuavan pääosin hänen omasta elämästään, mutta olevan silti fuusioita faktasta ja fiktiosta. Hetken aikaa totta on Nyholmin ensimmäinen laaja yksityisnäyttely Suomessa.
Miljoona kottaraista
Daniela Friebelin Auspicia-näyttelyssä Rooman taivas täyttyy miljoonista kottaraisista. Lintuparvet ovat kuin jatkuvasti muotoaan muuttavia pyörteileviä pilviä, jotka koostuvat pienistä mustista pisteistä. Ne liikkuvat taivaalla kuin yhtenä olentona, ennalta-arvaamattomasti ja uskomattoman vikkelästi.
Friebelin kaikki kuvat on otettu Rooman suurimmalta hautausmaalta Campo Veranolta, jossa kottaraiset ovat todellinen ongelma.
Viimeisten kahden vuosikymmen aikana kaupunki on joutunut tarjoamaan kodin miljoonille Pohjois-Euroopasta saapuville kottaraisille, ja lintujen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Joka talvi kottaraisparvet kerääntyvät auringonlaskun aikaan hautausmaan puiden suojaan, ja niiden jätökset peittävät hautausmaan tiiviinä mattona.
Näyttely esittää rinnakkain kottaraisten parvet ja muovin sisälle suojatut haudat. Ihmisen ja luonnon kohtaamisen ja sen, että ainakin kottaraisten kohdalla luonto vie voiton ihmisestä. Näyttely kuvaakin nimenomaan ihmisen pyrkimystä hallinta tilanteita ja ympäröivää maailmaa.
Auspicia tarkoittaa lintujen tarkkailua ja viittaa muinaisten roomalaisten tapaan päätellä lintujen liikkeistä jumalten suostumus suuriin hankkeisiin.
Sodasta sattumalta
Tyyne Böökin ja Elsa Sillmanin kuvista koostuva Elsa & Tyyne 1918 – Sotakuvaajia sattumalta -näyttely on Valokuvataiteen museon kommentti sisällissodan muistovuoteen. Näyttely tarjoaa pienen vilahduksen sadan vuoden takaisesta Helsingistä.
Tyyne Böökillä oli suosittu valokuvaamo Pitkänsillan pohjoispuolella. Elsa Sillman puolestaan oli lääketieteen opiskelija, joka harrasti valokuvausta.
Kevään aikana Böök työskentele kuvaamossaan työväentalon naapurissa ja yritti pysytellä puolueettomana. Sillman toimi kiihkeästi maan alla valkokaartilaisia tukien. Naiset tuskin koskaan tapasivat, vaikka Helsingin valtauksen jälkeen molemmat liikkuivat kaupungilla kameroineen.
He tallensivat sodan jälkiä, voittajien hymyjä ja valkoisten hautajaisten arkkurivejä. Samanlaisista kuvista muodostui myöhemmin valkoisen Suomen virallinen kuvakertomus sodan päättymisestä Helsingissä. Sillmanin ja Böökin kuviin on tallentunut myös arkisia yksityiskohtia, jotka tekevät kuvista monia aiemmin nähtyjä arkisempia ja välittömämpiä. Kuvissa ei kuitenkaan näy hävinneen osapuolen näkökulmaa: vankileirien kärsimyksiä, teloituksia, nälkää ja turvattomuutta.
#AllFemaleSummer. Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas, Helsinki.