Olen joskus miettinyt, millaista on mallin työ – millaista on kävellä ihmisten silmien edessä ja esitellä vaatteita – mutta en koskaan kuvitellut, että myös Afganistanissa voisi olla malleja; ainakaan malleina työskenteleviä afgaaneja. Ajattelin aina, että ihmisten uskomukset ja heidän negatiivinen suhtautumisensa mallin työhön olisi liian suuri este sille, että kukaan haluaisi työskennellä mallina.
Meillä on kuitenkin kohta kuusi vuotta toiminut malliryhmä, jota vetää nuori afgaanimies Ajmal Haidari. Ryhmä on ensimmäinen laatuaan, ja siinä on mukana 52 mallia, joista kahdeksan on naisia.
Eräs ystäväni työskentelee ryhmässä, ja hän toivoo jonain päivänä tulevansa ammattimaiseksi malliksi. Asia kiinnosti minua ja päätin vierailla tässä ryhmässä.
”Ihmiset eivät katso hyvällä, jos heidän tyttärensä kävelevät lavalla.”
Haastattelin Ajmal Haidaria ja hän kertoi, että hänen tarkoituksensa on esitellä Afganistanin kulttuuria. Hän työskentelee itsenäisesti, hän suunnittelee vaatteet ja valmistaa ne yhdessä ompelijoidensa kanssa. Tyylilliset ideat hän hakee afgaanien kansallisista asuista.
Kulttuuri osa
kansallista identiteettiä
Niiden kuuden vuoden aikana, jotka Ajmal on työskennellyt ryhmän kanssa, hän on kohdannut paitsi turvallisuusongelmia myös taloudellisia vaikeuksia. Ajmal on räätäli, ja kun hänellä on aikaa, hän tekee asuja, myy niitä ja ansaitsee näin rahaa järjestääkseen muotinäytöksiä.
Ajmal sanoo, että kulttuuri on tärkeä osa kansallista identiteettiä. Jokaisella maalla on erilaiset tavat ja kulttuuri, ja ihmisten tulee työskennellä oman kulttuurinsa eteen ja kehittää sitä. Hänen mukaansa meillä on Afganistanissa monia aktiivisia ihmisiä, jotka työskentelevät erilaisilla aloilla kansalaisten hyväksi pyrkien esimerkiksi vahvistamaan lasten ja naisten voimavaroja, mutta kulttuurista ei kukaan tunnu välittävän. Ajmalin tarkoitus on kehittää, esitellä ja viedä maailmalle kulttuuriamme.
Suurin osa afgaaneista ei katso hyvällä sitä työtä, mitä Ajmal ja hänen ryhmänsä tekevät, mutta Ajmalin tarkoitus ei ole loukata kenenkään uskoa. Hän yrittää tehdä työnsä niin, ettei sitä koettaisi provokaatioksi. Hän tekee vaatteita, jotka ovat kotimaisia ja kansallisia, ja naisten asuun kuuluu aina päähine tai huivi.
Ajmal haluaisi työskennellä kulttuurin eri aloilla – kuten hän itse asiassa tekikin, kun järjesti uutena vuotena Kabulissa ensimmäisen punaisen maton muotishownsa. Siellä oli afgaanien kansallisten vaatteiden esittelyn lisäksi kansantanssi- ja painiesitys. Se oli myös valtava mediatapahtuma, johon osallistui toimittajia ja kuvaajia niin paikallisista kuin kansainvälisistäkin medioista.
Isänmaallista
afgaanikulttuuria
Ajmal on järjestänyt myös esityksiä, joilla hän on tukenut kansallista armeijaamme. Hän sanoo, että esitellessään afgaanien kulttuuria hän ei ole vähemmän isänmaallinen kuin sotilaat. Jos armeija taistelee aseineen rintamalla Afganistanin vihollista vastaan, voivat jotkut muut kehittää maatamme kynänsä ja älynsä avulla. Myös he osoittavat näin kunnioitusta lipullemme.
Ajmalin ryhmä oli talvella mukana ystävällismielisessä kilpailussa Intiassa. He esittelivät Afganistanin eri etnisten ryhmien omia kansallisia asuja ja työskentelivät näin yhtenäisyytemme eteen.
Vaikka niin Ajmal itse kuin hänen ryhmänsäkin ovat saaneet monia uhkauksia puhelimitse, tekstiviesteinä, paperilla ja internetin välityksellä, hän suunnittelee jo toista punaisen maton showtaan.
Nykyisessä kriittisessä tilanteessa hän on yhä toiveikas Afganistanin tulevaisuuden suhteen. Työnsä avulla hän haluaa voittaa ongelmat ja tasoittaa näin tietä muille, jotka tulevat hänen jälkeensä.
Mallina toimiminen
vaarallista naiselle
On vaikea ymmärtää, miten erilaista on toimia mallina Afganistanissa ja toimia mallina jossain länsimaassa. Täällä mallin työ on palkatonta, mutta muualla se on yksi parhaiten palkattuja töitä. Täällä mallin työ on häpeä, mutta muualla ylpeyden aihe.
Olen kuullut, että länsimaissa mallin työtä pidetään mielenkiintoisena työnä, jota arvostetaan. Täällä on päinvastoin: mallina toimiminen – erityisesti naiselle – on vaarallista, sillä se ei ole väärin ainoastaan Talebanin ja Isisin uskomusten mukaan, vaan myös yhteiskunnallisesti sitä pidetään paheksuttavana. Ihmiset eivät katso hyvällä, jos heidän tyttärensä kävelevät lavalla ja esittelevät muotia muiden silmien edessä.
Kaikesta huolimatta jotkut tytöt ja naiset ottavat riskin ja työskentelevät malleina. Nahid Mohammadi on ystäväni ja hän on yksi niistä, jotka haluaisivat tehdä tätä työtä.
Hän on nyt työskennellyt muutamia kuukausia Ajmalin ryhmässä. Hän on kohdannut monia ongelmia sen jälkeen, kun aloitti työt. Myös monet hänen Facebook-ystävänsä, jotka ovat koulutettuja ja avarakatseisia, sanovat, ettei hänen pitäisi työskennellä mallina.
Nahid on kuitenkin laittanut kuviaan Facebookiin ja muuallakin Internetissä on hänen kuviaan. Häntä on myös haastateltu useilla televisiokanavilla.
Harjoituksiin
salaa vanhemmilta
Sen jälkeen kun hän aloitti mallina, hänelle on Facebookissa tehty epämiellyttäviä ehdotuksia. Kun hän kävelee kadulla, jotkut ihmiset, jotka tunnistavat hänet, pilkkaavat ja joskus käyttävät todella pahoja sanoja hänestä.
Nahid suree, että myös hänen isänsä on pettynyt häneen. Isä sanoo, ettei halua kuulla, että ihmiset – varsinkaan sukulaiset – puhuvat pahaa hänen tyttärestään.
Mutta Nahid haluaa jatkaa, menestyä ja näyttää kaikille, ettei mallina työskentely merkitse, ettei hän olisi hyvä nainen. Hän ei halua välittää ihmisistä, jotka eivät pidä hänen työstään, hän tahtoo välittää ystävistään ja ihmisistä, jotka saavat hänet iloiselle mielelle. Nahid tekee mallin työtä vain siksi, että hän nauttii siitä ja se on hänestä kiinnostavaa. Palkkaa hän ei saa, hän tekee työtä ilmaiseksi.
Hän kertoo, että muilla ryhmän tytöillä on samankaltaisia ongelmia. Eräs tyttö tulee harjoituksiin salaa vanhemmiltaan. Erästä toista naista puukotettiin kadulla muutama vuosi sitten – onneksi hän kuitenkin selviytyi ja jatkaa työtään.
Kuunnellessani Nahidia ajattelen, miten monet tytöt haaveilevat mallin työstä, mutta pelkäävät ihmisten reaktioita ja paheksuntaa. On surullista, että he alistuvat ja joutuvat näin hautaamaan haaveensa.
Käännös: Kirsi Mattila