Li Anderssonilla ei näyttäisi olevan harmaita hiuksia. Vasemmistoliiton puoluetoimistolla hän kuitenkin sanoo, että niitä hänelle aiheuttaa yksi asia: puolueen kannatuskäyrä. Se on Ylen kannatusmittauksissa jämähtänyt 8–9 prosentin välille.
– Siltä osin en ole tyytyväinen, ja olemme asettaneet tavoitteeksi sen, että kannatusluku olisi kaksinumeroinen eduskuntavaaleissa, Andersson sanoo.
Puoluejohdon asettama tavoite ei ole helpoimmasta päästä. Viimeksi vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa oli yli kymmenen prosenttia vuonna 1999. Ylen kannatusmittauksissa kymmenen prosentin raja puolestaan ylittyi viimeksi lokakuussa 2006.
Puolue on onnistunut uudistumaan, ja se näkyy ulospäin.
Pontta positiivisuuteen tuo se, että puolueen tila on monin tavoin hyvällä mallilla. Jäsenkehitys on viime vuodet ollut hyvää, ja se on Anderssonin mukaan nyt korkeimmillaan tällä vuosituhannella.
– Se antaa tärkeän ja positiivisen signaalin siitä, että ihmisiä kiinnostaa tämä puolue ja sen tekemä politiikka. Puolue on onnistunut uudistumaan, ja se näkyy ulospäin.
Andersson sanookin, että kovin murros ja uudistumistyö ovat vasemmistoliitossa ohi. Esimerkiksi sukupolvenvaihdos on saatu toteutettua, mutta samalla jäsenistössä on kaikenikäisiä.
– Nyt me näemme niin eduskunta- kuin valtuustotasolla eri puolilla maata, että meillä on eri-ikäisiä ihmisiä mukana. On tärkeä huomioida, että uudet jäsenet eivät ole vain nuoria, vaan kaikenikäisiä. Sitäkin tarvitaan.
Mihin vasemmistoa tarvitaan?
Miten kannatus sitten lähtee nousuun? Anderssonin mielestä haaste koko vasemmistolle on pystyä vastaamaan, mihin sitä tarvitaan 2010-luvulla.
– Meillä on todella arvokas ja tärkeä perintö, mitä tulee hyvinvointivaltion keskeisten instituutioiden rakentamiseen ja niiden aikaansaamiseen. Yksi vasemmiston helmasynti kuitenkin on, että me olemme taipuvaisia perustelemaan olemassaolon oikeutustamme historian kautta.
– Koska me olemme rakentaneet hyvinvointivaltion, meitä tarvitaan sen säilyttämiseksi. Näiden historiallisten saavutusten takia teidän pitäisi edelleen äänestää meitä.
Andersson sanoo suoraan, että vasemmistoliiton pitää työstää paljon enemmän sekä politiikan sisältöjä että tapaa tehdä politiikkaa.
– Meidän tehtävämme on olla se taho, joka pystyy toteuttamaan tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja luokkanousun mahdollistavia periaatteita. Tavalla, joka sopii 2010-luvulle, nykyiseen ja tulevaisuuden yhteiskuntaan.
Andersson nostaa esimerkin työvoimapolitiikan saralta. Vasemmistoliitto on ollut ensimmäisenä nostamassa keskusteluun työelämän murroksen.
– Haluan, että ihmisillä on vasemmistoliitosta kuva sellaisena liikkeenä, joka eturintamassa ajaa vaikkapa työttömyysturvan ja työlainsäädännön uudistuksia, jotka huomioivat tämän muutoksen.
Radikaaleja avauksia
Andersson painottaa, ettei halua väittää sisältötyön olevan puolueessa täysin kunnossa. Hänen mukaansa eri politiikan lohkoilla vasemmistoliiton pitää panostaa vielä enemmän sisältöihin.
Yhtenä esimerkkinä hän nostaa esiin avoimen tiedon, johon liittyen hän sanoo pyöritelleensä ideaa.
– Perinteisesti on ajateltu, että tieto yhteiskunnallisena resurssina on joko ollut julkisomisteista tai sitten se on ollut kokonaan suurten yritysten omistamaa.
Entä jos pyrittäisiin luomaan yhä enemmän avoimen tiedon rajapintoja, hän kysyy. Yritykset eivät pystyisi omimaan tietoa, ja julkinen puoli voisi auttaa esimerkiksi itsensä työllistäjiä ja osuuskuntamallisia yritysmuotoja avoimesti saatavalla tiedolla.
– Tieto olisi tasapuolisesti kaikkien toimijoiden saatavilla. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tämä tarkoittaisi radikaalin tasa-arvoista elinkeinopolitiikkaa.
Kapitalismikritiikkiä lisää
Andersson kaipaa myös lisää kapitalismin kritiikkiä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa sille on tilausta. Oikeistolaisessa ajattelussa ilmastonmuutoksen torjunta jätetään markkinoiden vastuulle. Andersson huomauttaa, että markkinat eivät ole kyenneet hoitamaan ongelmaa.
– Markkinaehtoiset mekanismit ilmastonmuutoksen torjuntaan ovat olleet olemassa jo vuosia, mutta ne eivät ole olleet toimivia ja riittävän nopeita.
Samoin talouspoliittisessa keskustelussa kapitalismikritiikille olisi kysyntää. Andersson huomauttaa, että monet ovat samaa mieltä säätelemättömän finanssitalouden julkisille talouksille aiheuttamista ongelmista. Silti järjestelmää ei ole pystytty tai haluttu muuttaa.
– Varallisuus keskittyy edelleen. Sellainen talousjärjestelmä ei ole kovin toimiva tai tehokas, joka keskittää varallisuutta ja resursseja niin voimakkaasti pienen vähemmistön käsiin. Järjestelmän epävakaus on edelleen sama, Andersson sanoo.
Julkinen keskustelu haltuun
Julkinen keskustelu on tällä hetkellä vahvasti oikeiston hallussa. Vasemmiston avaukset saavat usein tylyn tuomion, ja ne ammutaan nopeasti alas muka mahdottomina. Andersson penää vasemmistolta rohkeutta ja uskallusta.
– Altavastaajan rooli on liian hyvin sisäistetty vasemmiston itsensä toimesta. Ihmisillä on taipumus ajatella, että olemme uskottava vaihtoehto silloin, kun pelaamme peliä muiden asettamilla ehdoilla, Andersson sanoo.
Tässä vasemmisto voi ottaa mallia oikeistopopulisteilta, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä. He ovat vain tykitelleet menemään omista lähtökohdistaan, kuten Andersson sanoo.
– Sen kaltaista asennetta pitää vasemmiston omaksua itsekin. Siksi me olemme olemassa, koska me emme edusta samaa vaihtoehtoa kuin mitä pitkään vallassa olleet puolueet edustavat.
Asenteisiin tarvitaan muutos
Kun esiin nousee kysymys hallitusvastuusta, kuuluu Anderssonin vastauksesta pieni naurahdus. Jokainen puolue kun tavoittelee parlamentaarisessa järjestelmässä hallitusvastuuta. Siksi se ei ole vaikea kysymys.
– Vaikea kysymys on se, millä ehdoilla ja minkälaisessa kokoonpanossa [hallitukseen mennään]. Ongelma edellisellä vaalikaudella ihan selvästi oli se, että se antoi ristiriitaisen viestin meidän politiikasta, Andersson sanoo viitaten osallistumiseen kokoomuksen johtamaan hallitukseen.
Vahva punavihreä hallituspohja edellyttäisi muutosta poliittisissa voimasuhteissa.
– Meidän pitäisi saada aikaan sellainen muutos yhteiskunnallisissa asenteissa ja mielipiteissä, että olisi mahdollista luoda aatteellisesti eheämpi vasemmistolainen hallituskokoonpano.