Työllisyysbisnestä
Hallitus toteuttaa Martin-Éric Racinen mukaan oikeistolaista ideologiaansa työttömyydenhoidossa aivan kuten sotessakin. Tärkeintä on yksityistää palvelut, työttömistä itsestään ei niinkään olla huolissaan.
Kun työllisyyspalvelut yksityistetään, on hyvä, että syntyville firmoille riittää töitä. Ja aktiivimallihan synnyttää suuren määrän lisätyötä työttömyyden ympärille.
– Suomi tahtoo selvästikin lisää työttömiä, Racine sanoo ja todistaa väitettään monilla esimerkeillä siitä, miten työnhakijan omat aloitteet työllisyytensä parantamiseksi torpataan järjestelmällisesti.
– Jos työtön haluaa suorittaa loppuun kesken jääneen tutkintonsa, virkailijan mielestä se ei palvele nopeaa työllistymistä, joten työttömyysturva katkaistaan. Tai te-toimisto ei suostu kustantamaan työhön tarvittavaa hygieniapassia tai tulityökorttia. Nämä TE-toimiston vakiintuneet linjaukset palvelevat virkailijoiden työllisyyttä ja hetken päästä yksityisten firmojen tulosta.
Lopulta työtön joutuu Kelan tukiviidakkoon, joka turvaa ennen kaikkea töitä Kelan henkilöstölle. Pitkittyvä työttömyys lisää työttömien terveysongelmia, mikä turvaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työllisyyttä.
Kun työttömyys pitkittyy, velkaantumisen riskit kasvavat. Silloin hyötyjänä on ulosottovirastojen henkilöstö ja perintäfirmat.
– Entä mitä palvelee työllisyyspalvelujen yksityistäminen? Palveleeko se työttömän työllisyysmahdollisuuksiako vai konsultti-, koulutus- ja rekrytointifirmojen henkilöstön työllistymistä, Racine kysyy ja sanoo että vastaus lienee itsestään selvä.
Minkään näiden tahojen intresseissä ei hänen mukaansa ole täystyöllisyys.
– Liian monelta työttömien parissa työskentelevältä menisi työt ja veroparatiisivoitot alta, hän toteaa.
– Liian monelta työttömien parissa työskentelevältä menisi työt ja veroparatiisivoitot alta, jos maassa olisi täystyöllisyys.
Täystyöllisyys ei ole juuri minkään tahon intresseissä.
Racinen mukaan meillä on kahdenlaisia kansalaisia.
– Heti kun ihminen päätyy tukien viidakkoon, perusoikeudet unohdetaan ja hän joutuu virkamiesten pamputettavaksi ja kyykytettäväksi.
Sama koskee suomalaista asuntopolitiikkaa asumistukineen. Valtio alkaa heti määrätä, miten saa olla.
– Silloin viis veisataan yksilön liikkumisvapaudesta, jonka perustuslaki takaa myös asuinpaikan valinnassa.
Racine ihmetteleekin, millainen oikeusvaltio on se, jossa kaikki toimii kyllä hyvin, mutta vain niin kauan, kun ei tarvitse asioida kenenkään virkamiehen kanssa.
”Kansalaiset eivät tue hallitusta”
Racine käynnisti nimien keruun kansalaisaloitteelleen joulun alla heti sen jälkeen, kun eduskunta oli hyväksynyt hallituspuolueiden äänin aktiivimallin. Aloitteesta tuli hetkessä huippusuosittu. Eduskuntakäsittelyyn pääsyn edellyttämä 50 000 allekirjoituksen raja ylittyi viikossa. Nyt allekirjoituksia on jo 120 000, mikä on yllättänyt Racinen.
– Se tarkoittaa, että kansalaiset eivät tue hallitusta, hän sanoo.
Racine perustelee aloitetta sillä, että lakimuutos rankaisee kansalaista asioista, jotka eivät ole hänen päätettävissään. Tällainen laki pitää hänen mukaansa välittömästi kumota täytäntöönpanokelvottomana.
Aloitteessa muistutetaan, että työttömän 18 tunnin mittaisesta työllistymisestä päättää työnantaja, ei työtön. Työtön ei myöskään päätä siitä, onko hänen kotiseudullaan tarjolla ylipäänsä mitään työllisyyspalveluja, ja varsinkaan sellaisia, jotka palvelisivat hänen urasuunnitelmiaan. Eikä työtön päätä, tuleeko hän kyseisiin palveluihin valituksi.
Näistä tosiseikoista huolimatta tuore laki määrää, että työttömyysturvaa on leikattava jos työnhakija ei onnistu täyttämään asetettuja työllistymis- tai kouluttautumisehtoa.
Liian pitkälle köyhien kiusaamisessa
Racinelle on viime päivinä tullut runsaasti sähköpostia ja puhelinsoittoja, joissa kansalaiset kertovat omista elämäntilanteistaan.
– Monet kokevat, että hallitus on nyt mennyt liian pitkälle köyhien kiusaamisessa. Moni toteaa, että työllistyminen on jo nyt vaikeaa, ja jatkossa täysin kohtuutonta.
Racinelle tuntojaan ovat kertoneet varsinkin monet eläkeläiset.
– Muutama äskettäin eläkkeelle jäänyt nainen kertoi, että viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistä ovat olleet tuskallisia. Mitään työtä ei tahtonut löytyä juuri eläkeiän alla.
Törkeä parjauskampanja
Aloitteen saama suuri kannatus hermostutti monet tahot. Hallituspuolueiden suunnalla käynnistettiin hyökkäys itse aloitteen tekijää kohtaan.
Racinea haukuttiin ”ökyalueella Kruununhaassa asuvaksi sosiaaliturvan väärinkäyttäjäksi”. Lokaa heittivät muun muassa kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok.) avustaja Antti Kirkkala ja puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leino.
– Hyökkäys oli poikkeuksellisen törkeä. Se oli selvästi tarkoitusperäistä. Hallitus ei enää keksinyt sanoja, joilla puolustaa lakimuutostaan. Se näki, että kansa lähtee eturintamaan. Siksi piti tehdä nopeasti jotain, Racine sanoo.
– Loanheitto tehosi. Allekirjoittajien määrän nousu katkesi hetkeksi. Naistenlehtien keskustelupalstoilla luki, että kiitos toimittaja, että paljastit huijarin, ja että melkein kaduttaa, että tuli allekirjoitettua aloite, Racine kertoo.
Vasta kun muut lehdet paljastivat aloitteentekijään kohdistuneen likaisen pelin, aloitteen kannatus lähti taas nousuun.
Työttömänä yhdeksän vuotta
Racine muutti Quebecistä Suomeen pari vuosikymmentä sitten. Hän teki töitä ensi muutaman vuoden Lappeenrannassa ja muutti sitten Helsinkiin. Viimeinen työnantaja oli Virossa, mikä tarkoitti tiuhaa matkustelua Tallinnan ja Helsingin välillä.
Sitten tuli lama, ja työt loppuivat. Siitä alkoi teknologiaa, musiikkia ja kieliä opiskelleen miehen työttömyys.
Yhden kerran työttömyytensä aikana Racine onnistui pääsemään työvoimapoliittisen koulutuksen kautta puoleksi vuodeksi työ- ja elinkeinoministeriöön, jossa oltiin juuri tuolloin kehittämässä työnantajapalvelujen sähköistämistä. Siihen Racinen osaaminen sopi.
– Työvoimapoliittinen koulutus oli niin huonosti mietitty, että jatkoa palkkatyöntekijänä ei löytynyt, Racine harmittelee.
Aloitteen tekeminen liittyy suoraan Racinen omaan tilanteeseen, siihen että työnhaku on pitkittynyt ”tajuttomasti”.
– Mietin jo viime syksynä, että hermot alkavat pettää, kun elämä on seissyt paikoillaan ikuisuuden.
Racine sanoo, että hän on kyllä yrittänyt hakea avoimella mielellä töitä useammalta toimialalta.
– Mutta olen myös joutunut toteamaan, että minulta puuttuu milloin mikäkin asia. Vaikka kyse olisi hanttihommasta, tarvitaan joku lupakortti.
– Jos on kyse kovapalkkaisemmasta työstä, vaaditaan jokin täsmätutkinto, monesti ylempi korkeakoulututkinto.
Rauhanturvaajaksi Libanoniin
Lupakortit maksavat. Racinen mielestä työttömän pitäisi voida hankkia niitä valtion piikkiin.
– Te-toimisto ei siihen kuitenkaan suostu, ja Helsingin kaupungin pitkäaikaistyöttömien palveluyksikkökin tarjoaa vain muutamaa korttia harkinnanvaraisesti.
Racinen toiveena on päästä rauhanturvaajaksi Libanoniin.
– Puolustusvoimat etsii kovasti ranskan kielen taitoisia reserviläisiä lähtemään sinne, mutta tehtävään edellytetään ajokortti, jota minulla ei ole, eikä kumpikaan viranomaisista suostu sitä minulle maksamaan.
Racine jatkaa, että hän ei pysty myöskään ottamaan lainaa ajokorttia varten, koska hänellä on entisiä velkoja.
Veloista Racine syyttää viranomaisia, sillä velat syntyivät työttömyyden alkuvaiheessa työttömyysturvan hakemiseen liittyvän paperisodan aikana. Puolen vuoden ajan Racine joutui elämään luottokortin varassa. Nuo velat ovat hänellä yhä rasitteena.
Racinen omakohtaiset kokemukset osoittavat siis senkin, että velkaantuminen on moniulotteinen kompastuskivi työllistymiselle.
Palvelut valintojen tueksi
Nykyisten työllisyyspalvelujen ongelmana on Racinen mukaan se, että koko työvoimahallinnon rakenne ja ajatustapa on jäänne siltä ajalta, kun työpaikat löytyivät lähinnä teollisuudesta.
– Pitäisi pohtia, mikä palvelisi juuri tämän henkilön uratavoitteita, eikä etsiä vain väliaikaista ratkaisua.
Työvoimapalveluissa on Racinen mukaan ikävä tapa lähestyä asiaa keksimällä työnhakijalle mitä tahansa työtä ”kunhan päästään hänestä eroon”.
– Tämä ei palvele urakehitystä. Jos on tehnyt työkseen mitä sattuu, se sotkee cv:n sisältöä.
Asiaan pitäisi saada muutos, johon perustuslain kaksi työllisyyspykälää antavat hyvät puitteet.
– Toisessa todetaan, että valtion tehtävä on edistää työllisyyttä ja tukea kansalaisten oikeutta saada työtä. Toisessa pykälässä sanotaan, että meillä on ammatin ja elinkeinon valinnanvapaus.
Jos molemmat pykälät otetaan huomioon, se johtaa Racinen mukaan siihen, että valtion palvelut rakennetaan henkilön omien valintojen tueksi.
– Nyt meillä on asiat nurinpäin. Valtio painostaa ja pakottaa ihmisiä tiettyyn suuntaan. Se on perustuslain vastainen tapa lähestyä asiaa.
Tukea aloitteelle ay-liikkeeltä
Monet ammattiliitot ilmaisivat tukensa Racinen aloitteelle heti, kun hän sen jätti.
Se, että ammattiliitot nyt ovat vasta nyt terästäytyneet ja väläyttelevät jopa poliittisia lakkoja aktiivimallin kumoamiseksi, ei Racinea ihmetytä.
Syksyllä kyllä vastustettiin aktiivimallia ja muistutettiin hallitukselle, että se on kiky-sopimuksen vastainen, minkä vuoksi ay-puolelta ei tukea mallille tule.
– Jotenkin tuntui, että siinä vaiheessa kun laki meni läpi, nostettiin vain kädet pystyyn, että tämä ei ollut sitä, mitä oli sovittu, mutta onko enää mitään tehtävissä.
Racine ymmärtää ay-liikkeen reaktiot.
– Ne totesivat, että tämän hallituksen kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen toisin kuin edellisten kanssa. Aikaisemmin saatiin vielä kompromisseja aikaan. Nyt edes kiky-sopimus ei enää päde. Eli kolmikantainen järjestelmä ei enää toimi.
– Niin työnhakijat, rivikansalaiset kun ammattiliitotkin ovat saattaneet luovuttaa siksi, että tämä hallitus on yksi vuosikymmenen huonoimmista. Sen kanssa on turha sopia mistään. Se vie kuitenkin omat asiansa läpi, Racine sanoo.
Racinen kansalaisaloitteen myötä ay-liike sai uuden vaihteen päälle. Vaatimukset poliittisista lakoista vahvistuvat päivä päivältä. Racine ei halua niitä kommentoida laisinkaan, ja hän korostaa olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton. Hän on toiveikas sen suhteen, että valtava allekirjoittajien määrä saa hallituksen kääntämään päänsä kansan toivomaan suuntaan.
Työllisyysbisnestä
Hallitus toteuttaa Martin-Éric Racinen mukaan oikeistolaista ideologiaansa työttömyydenhoidossa aivan kuten sotessakin. Tärkeintä on yksityistää palvelut, työttömistä itsestään ei niinkään olla huolissaan.
Kun työllisyyspalvelut yksityistetään, on hyvä, että syntyville firmoille riittää töitä. Ja aktiivimallihan synnyttää suuren määrän lisätyötä työttömyyden ympärille.
– Suomi tahtoo selvästikin lisää työttömiä, Racine sanoo ja todistaa väitettään monilla esimerkeillä siitä, miten työnhakijan omat aloitteet työllisyytensä parantamiseksi torpataan järjestelmällisesti.
– Jos työtön haluaa suorittaa loppuun kesken jääneen tutkintonsa, virkailijan mielestä se ei palvele nopeaa työllistymistä, joten työttömyysturva katkaistaan. Tai te-toimisto ei suostu kustantamaan työhön tarvittavaa hygieniapassia tai tulityökorttia. Nämä TE-toimiston vakiintuneet linjaukset palvelevat virkailijoiden työllisyyttä ja hetken päästä yksityisten firmojen tulosta.
Lopulta työtön joutuu Kelan tukiviidakkoon, joka turvaa ennen kaikkea töitä Kelan henkilöstölle. Pitkittyvä työttömyys lisää työttömien terveysongelmia, mikä turvaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työllisyyttä.
Kun työttömyys pitkittyy, velkaantumisen riskit kasvavat. Silloin hyötyjänä on ulosottovirastojen henkilöstö ja perintäfirmat.
– Entä mitä palvelee työllisyyspalvelujen yksityistäminen? Palveleeko se työttömän työllisyysmahdollisuuksiako vai konsultti-, koulutus- ja rekrytointifirmojen henkilöstön työllistymistä, Racine kysyy ja sanoo että vastaus lienee itsestään selvä.
Minkään näiden tahojen intresseissä ei hänen mukaansa ole täystyöllisyys.
– Liian monelta työttömien parissa työskentelevältä menisi työt ja veroparatiisivoitot alta, hän toteaa.
– Liian monelta työttömien parissa työskentelevältä menisi työt ja veroparatiisivoitot alta, jos maassa olisi täystyöllisyys.
Täystyöllisyys ei ole juuri minkään tahon intresseissä.