Matkustaminen on kaupallistunut ja tasapäistynyt 1900-luvun lopulla luodun massaturismin, joukkoliikennevälineiden kehittymisen ja matkakustannusten alentumisen myötä. Aiemmin matkustaminen oli aikaa vievää ja kallista, joten sitä harrastivat huvitarkoituksessa vain yläluokkaiset nuoret (miehet).
Vuosilomat ja toimeentulon mahdollistava palkka avasivat keskiluokalle ja osin työväenluokallekin mahdollisuuden rajoitettuun matkustamiseen jo ennen 1970-luvulla tapahtunutta etelänturismin nousua.
Etelänmatkakin oli pitkään monien saavuttamattomissa, ja vasta 2000-luvun halpalennot tekivät matkailusta länsimaissa koko kansan harrastuksen.
Vanha sanonta ”matkailu avartaa” ei näytä pitävän aukottomasti paikkaansa.
Vanha sanonta ”matkailu avartaa” ei kuitenkaan näytä pitävän aukottomasti paikkaansa, koska yleinen suvaitsevaisuus vieraita kansoja, kulttuureja ja ajatuksia kohtaan ei ole merkittävästi lisääntynyt 2000-luvulla muiden kuin nuorten keskuudessa, vaikka asenneilmastossa on tapahtunut yleistä vapautumista esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Suomalaisten ikärakenne tosin hidastaa asennemuutoksen vauhtia, koska vanhat asenteet istuvat valitettavan syvässä.
Matkailun yleistyminen ja halventuminen ovat johtaneet siihen liittyvien vuorovaikutussuhteiden yhä pidemmälle vietyyn kaupallistumiseen ja palveluiden ostamisen lisääntymiseen. Matkaoppaat, turistikartat, lomapaketit, kiertoajelut, elämyspalvelut, hotellivaraussivustot ja arvostelusivustot ovat tehneet monelle matkailusta suorittamista, jossa yritetään saavuttaa mahdollisimman hyvä hinta-laatusuhde ja ”nähdä mahdollisimman paljon”.
Liika etukäteissuunnittelu ja matkaan liittyvän vuorovaikutuksen rahaperusteisuus estävät valitettavan usein mahdollisuuden spontaaniin löytöretkeilyyn, eksymiseen ja tavallisiin ihmisiin tutustumiseen. Näin matkailun avartava vaikutus jää hyvin vähäiseksi.
Kauniilla maisemilla, kiehtovilla museoilla, kiertoretkillä, rentoutumisella ja matkustamisen helppoudella on toki oma arvonsa. Niiden alle peittyy matkustamisen karu todellisuus, jossa turistit usein kuluttavat luonnonympäristöjä kuluttamisen ilosta välittämättä paikallisista oloista tai ihmisistä sen enempää.