Marzia Gholami
Marzia Gholami on 25-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Viime vuonna hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti tytär jäi asumaan isänsä luokse.
Saksalainen nainen surmattiin ja suomalainen nainen kidnapattiin Kabulissa vain joitakin viikkoja sitten.
Monet afgaanit ovat iloisia siitä, että ulkomaalaiset tulevat tänne Afganistaniin ja tekevät työtä ihmisoikeuksien hyväksi ja tukevat armeijaa ja sen taistelua.
Mutta on myös monia, joita ulkomaalaisten läsnäolo raivostuttaa. He ajattelevat, että juuri ulkomaalaisten läsnäolo on pääsyy itsemurhaiskuihin ja Afganistanin surkeaan turvallisuustilanteeseen.
Itse arvostan niitä, jotka tulevat tänne tekemään työtä ihmisoikeuksien eteen. He haluavat, että kaikkialla maailmassa olisi rauha ja he kokevat, että me kaikki olemme vastuussa toisistamme. En myöskään ajattele, että kaikki maamme ongelmat tulisivat ratkaistuiksi, jos ulkomaalaiset eivät tulisi tänne.
Tiedän, ettei ulkomaalaisten ole helppo hyväksyä Afganistanin vaarallisia olosuhteita. Turvallisuusongelma on kuitenkin todellinen eikä se koske vain ulkomaalaisia. Myös ne afgaanit, jotka työskentelevät ulkomaalaisten kanssa ovat vaarassa. Myös he voivat menettää elämänsä. Tästä on paljon esimerkkejä. Saksalaisen ja suomalaisen naisen turvamieskin tapettiin.
Ulkomaalaisten kanssa työtä tekevät afgaanit kuitenkin tietävät, että meidän kaikkien pitäisi ottaa toisiamme kädestä ja auttaa toisiamme tuomaan muutos tähän maahan. Ja se saattaa vaatia myös uhrauksia.
Ulkomaalaiset, jotka asuvat täällä ja tekevät työtään täällä, ymmärtävät kyllä, mistä puhun. He eivät voi elää täällä vapaasti kuten omassa maassaan. He tietävät, että heidän täytyy muuttaa käytöstään. Joskus heidän täytyy esimerkiksi peittää kasvonsa ja muuttaa pukeutumistaan.
Olen nähnyt usein, kuinka ulkomaalaiset miehet ovat kasvattaneet parran ja käyttävät afgaaniasuja. Ei varmasti ole helppoa yrittää näyttää afgaanimieheltä tai -naiselta. Myös ystäväni Kirsi ja hänen kuvausryhmänsä käyttivät huivia ja pukeutuivat peittävämmin kuin Suomessa.
Ulkomaalaisten täytyy monella tavoin yrittää huolehtia turvallisuudestaan. He eivät voi luottaa taksikuskeihin; heidän täytyy palkata joku luotettava kuljettaja, joka vie heitä paikasta toiseen. Nykyisen huonon turvallisuustilanteen vuoksi he eivät voi kävellä vapaasti kaduilla.
Tilanne on vain pahentunut. Afganistanissa on työttömyyttä, hallitus on korruptoitunut ja suhteet naapurimaihin kuten Pakistaniin ovat huonot.
Yksi syy turvattomuuteen ja korruptioon on työttömyys. Kun ihmisillä ei ole työtä eikä rahaa, kaikki on kallista. Rikollisuus ja ryöstöt ovat lisääntyneet. Eivät vain Taleban ja Isis tahdo tappaa ulkomaalaisia. On myös niitä, jotka kidnappaavat ulkomaalaisia kiristääkseen rahaa.
Kun kuulin, että suomalaisnainen on kidnapattu, lähetin heti viestin ystävälleni Kirsille Suomeen ja kysyin, tunsiko hän tätä naista. Hän ei kuitenkaan tuntenut. Olin surullinen naisen vuoksi, mutta samalla olin iloinen, että Kirsi oli vain vähän aikaisemmin lähtenyt maasta, eikä hänelle ollut tapahtunut mitään pahaa.
Olen kokenut kauhun hetkiä, kun Kirsi on asunut kanssamme. Olen pelännyt hänen turvallisuutensa vuoksi, sillä Afganistanissa me emme voi luottaa kehenkään, emme edes naapureihimme. Emme voi tietää, kuka kannattaa Talebania ja vihaa siksi ulkomaalaisia. Emme myöskään voi tietää, kuka suunnittelee rikollisia tekoja.
Onneksi Kirsi on kuitenkin sopeutunut tilanteeseen ja auttanut näin varmistamaan, ettei mitään pahaa tapahdu. Hän on käynyt täällä niin monien vuosien ajan. Joka kerran hän on oppinut ymmärtämään paremmin, kuinka täällä pitää toimia.
Toivon, että suomalaisnainen vapautetaan pian ja hän voi palata kotimaahansa terveenä ja hyvissä voimissa.
Ajattelen, että meidän pitäisi ymmärtää olla varovaisia, ennen kuin mitään pahaa tapahtuu. Huonoista kokemuksista voi ottaa opikseen, mutta vain, jos se ei ole liian myöhäistä.
Käännös: Kirsi Mattila
Marzia Gholami
Marzia Gholami on 25-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Viime vuonna hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti tytär jäi asumaan isänsä luokse.