Uutisvälityksen luonne ja laatu on parin viime vuoden ajan suuria huolenaiheita. Epäluotettava ja tietoisesti todellisuutta vääristelevä media on varsinkin äärioikeiston propagandassa niin meillä kuin muualla esiintyvä mörkö. Joudumme kuitenkin kaikki jokapäiväisessä uutis- ja mediavirrassa pohtimaan raportoinnin luotettavuutta.
Journalistinen antautuminen suoran poliittisen painostuksen alla, ja tuon paineen välittäminen omaan organisaatioon pikemmin kuin sen torjuminen on akuutin huolen aihe. Maailma ei ehkä siihen kaadu, että Suomi tippui kaksi pykälää lehdistönvapausindeksissä Juha Sipilän ja Atte Jääskeläisen toimien seurauksena. Mutta se on muistutus siitä, että median vapaus ja luotettavuus ansaitaan ja toteutetaan joka päivä.
Suomi on lähtenyt määrätietoisesti murentamaan Ylen journalistista mainetta. Yksittäiset skandaalit, niin vakavia kuin ne ovatkin, kalpenevat sen rinnalla, mitä hallituksen Yleä koskevassa lakiehdotuksessa (HE 13/2017) esitetään.
Suomi on lähtenyt määrätietoisesti murentamaan Ylen journalistista mainetta.
Joukko viestinnän ja median tutkijoita on Yle-laista eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota lakiehdotuksen Ylen mainetta ja toimintaedellytyksiä edelleen nakertaviin kohtiin.
Ongelmallista on esimerkiksi se, että Ylen tehtävien joukossa on edistää ”median monimuotoisuutta” (lue ”valinnanvapaus” yksityisille tuottajille).
Pääuhka Ylen journalistiikalle on kuitenkin se, että hallitus esittää kansanedustajista koostuvan hallintoneuvoston roolin merkittävää kasvattamista. Perusteluna on, ”että se pystyy nykyistä tehokkaammin ohjaamaan ja valvomaan julkisen palvelun velvoitteen toteutumista”.
Esityksen mukaan hallintoneuvosto päättäisi Ylen strategiasta, mikä ”parantaisi eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia Yleisradion toiminnan linjauksiin”. Tämän kevään tapahtumat kuitenkin perustelevat tarvetta vähentää eduskunnan (tai ainakin hallituksen) vaikutusmahdollisuuksia.
Mediatutkijat esittävät lausunnossaan, että eduskunta hylkäisi hallituksen esityksen ja ryhtyisi kehittämään Yleä muiden Pohjoismaiden ja Ison-Britannian mallin mukaisesti. Toivon, että akateemisten asiantuntijoitten näkemyksiä kuultaisiin. Pelissä on paljon: keskeisen yhteisen resurssin eli Ylen luotettavuus.
Kirjoittaja on VATT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen julkistalouden professori.