Ranskan presidentinvaalien asetelma on murheellinen muutosta kaipaaville ranskalaisille ja valitettavan tuttu myös muista vaaleista. Vaalien toisella kierroksella kohtaavat keskustaoikeistolainen Emmanuel Macron sekä äärioikeistolaisen Front National -puolueen Marine Le Pen.
Äärioikeistolainen Le Pen keskittyy politiikassaan ”ranskalaisuuden” puolustamiseen vastustamalla maahanmuuttoa ja islamia, EU:ta ja euroa. Macron puolestaan on entinen sosialistipuolueen ministeri, jonka ohjelma pohjautuu panostuksiin koulutukseen, työvoimapoliittisiin reformeihin, jotka lisäävät pätkätöitä ja työelämän epävarmuutta, sekä isoihin julkisen sektorin leikkauksiin. Toisen kierroksen vaihtoehdot ovat siis äärioikeisto ja ”normioikeisto”.
Ehdokkaiden suhtautuminen EU:hun ja eurooppalaiseen yhteistyöhön on saanut paljon tilaa vaalianalyyseissa. Tulokulma on ymmärrettävä, sillä brexitin jälkeen eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuus on noussut poliittisen keskustelun ytimeen monissa maissa. EU ei ole enää itsestäänselvyys, ja päättäjät vasemmalta oikealle joutuvat linjaamaan oman kantansa ja visionsa eurooppalaisesta yhteistyöstä. Samalla analyysit vaaleista osoittavat taas kerran, kuinka EU:n kohdalla rakennetaan erittäin vahvaa ”olet meidän puolella tai meitä vastaan” -asetelmaa. Se on vahingollinen ja toimii pikemminkin eurooppalaisuutta vastaan kuin sen puolesta.
Toisen kierroksen vaihtoehdot ovat siis äärioikeiston ja ”normioikeiston” välillä.
Vasemmiston Jean-Luc Mélenchonia kuvailtiin suomalaisessa mediassa lähinnä ”EU-vastaisena ääriehdokkaana”. Analyysi ei anna minkäänlaista tilaa EU-kritiikille, joka pohjautuu visioon toisenlaisesta eurooppalaisesta yhteistyöstä. Äärioikeistolle tehdään suuri palvelus, jos vasemmiston EU:n eriarvoisuutta kasvattavan talouskuri- ja leikkauspolitiikan vastustukseen pohjautuva linja niputetaan yhteen esimerkiksi Le Penin tapaan vastustaa EU:ta kansainvälisyyttä korostavana symbolina.
Euroopan liberaalioikeisto ei tule koskaan voittamaan äärioikeistoa rakentamalla vastakkainasetteluja, joissa nykypolitiikkaan tyytymättömiä luonnehditaan ”epäeurooppalaisiksi”. Le Pen ja kumppanit haluavat tämän asetelman kanavoidakseen tyytymättömien protestin äärioikeiston teemojen taakse.
Vasemmistolla on äärimmäisen tärkeä rooli Euroopassa. Sen pitää kanavoida ihmisten tyytymättömyys työttömyyden ja eriarvoisuuden kasvuun vaatimuksiin työllistävästä politiikasta ja demokraattisista reformeista niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Se on linja, joka pohjautuu vahvaan kritiikkiin valtaapitäviä ja taloudellisia eliittejä kohtaan, mutta jonka sisällöllä ei ole mitään yhteistä äärioikeiston kanssa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja.