Vasemmistolehdistö nousi jatkosodan jälkeen SKDL:n mukana kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Vuosina 1944–1948 perustettiin 14 kansandemokraattista päivälehteä, joista tosin osa jäi lyhytikäisiksi. Myös aikakauslehtien kirjo oli laaja. Kansandemokraattisten lehtien toimittajat valikoituivat pääosin järjestöaktiivien joukosta. Ne, joilla kynä pysyi parhaiten kädessä, päätyivät tekemään lehtiä. Koulutuksen ja kokemuksen puutteen perusteella heitä ei yleensä huolittu Suomen Sanomalehtimiesten Liiton (SSL, nykyinen Journalistiliitto) jäseniksi.
Kansandemokraattiset toimittajat alkoivatkin järjestäytyä itse. 1945 syntyi Helsingin Demokraattinen Sanomalehtimiesyhdistys, joka vuosikokouksessaan 70 vuotta sitten 23.2.1947 päätti laajentua valtakunnalliseksi ja ryhtyi käyttämään nimeä Yleinen Lehtimiesliitto (YLL).
YLL määritteli keskeiseksi tehtäväkseen ammatillisen ja taloudellisen edunvalvonnan, mitä varten liitto neuvotteli työehtosopimuksista Demokraattisten Kustantajain Liiton (DKL) kanssa. Tämä kansandemokraattisten lehtien ja kirjapainojen yhteinen kustantajajärjestö toimi SKDL:n ja SKP:n puoluetoimistojen ohjauksessa.
YLL on joutunut monesti pohtimaan omaa rooliaan.
Lisäksi YLL järjesti jäsenilleen koulutusta, joka keskittyi aatteellisiin ja poliittisiin teemoihin. Liitolla oli myös vahva asema toimittajien maailmanjärjestö IOJ:ssä, johon se kuului vuosina 1950–1994. SAK:n jäseneksi YLL liittyi jo ensimmäisenä toimintavuonnaan. Kuuluminen sitä kautta ammatilliseen työväenliikkeeseen koettiin liitossa hyvin tärkeäksi.
Työväestön moninaisten kamppailujen seuraaminen ja tukeminen oli kansandemokraattisten toimittajien päivittäistä työtä. Työpaikoilla opittiin luottamaan heihin, ja samalla eteni lehtien levikkityökin.
Neuvotteluissa toimittajien omista palkka- ja työehdoista YLL ymmärsi suhteellisen hyvin vastapuolen edustajia – olivathan he osa samaa poliittista liikettä. Palkkauksessa kansandemokraattiset toimittajat rinnastettiin pitkään puoluetoimitsijoihin, mikä oli periaatteellinen tasa-arvokysymys. Toimittajien koulutustaso kuitenkin nousi, vasemmistolehtien toimittajien palkat alkoivat jäädä jälkeen muiden lehtien kollegoista, ja koulutetut suuntasivat muualle. YLL ryhtyi ajamaan pysyvää ratkaisua tämän eron kuromiseksi umpeen. Ensimmäisenä askeleena 1960-luvulla toimittajien palkat sidottiin metalliteollisuuden ammattityömiesten ansioihin. Oli kuitenkin kiistanalaista, miten ja miltä työpaikoilta heidän ansionsa tuli laskea.
YLL:ssä nousi yhä vahvemmin esiin ajatus kansandemokraattisten toimittajien siirtämisestä SSL:n työehtosopimusten piiriin. SKDL ja SKP taipuivat siihen lopulta, ja siirto toteutui vuonna 1972. Irtiotto herätti aluksi närää puoluetoimitsijoiden keskuudessa. Pian kuitenkin huomattiin, että sen myötä toimitsijoidenkin palkkoja saatiin nostettua.
Osana kansandemokraattista liikettä YLL otti kantaa myös sen poliittiseen suuntautumiseen. Ainoissa lakoissaan 1967 Kansan Sanassa ja 1971 Hämeen Yhteistyössä liitto puolusti näiden lehtien toimitusten enemmistöläistä linjaa niitä kustantaneiden vähemmistöläisten piirijärjestöjen sanelua vastaan.
Kun työehtosopimustoiminta oli siirretty SSL:ään, entistä useammat YLL:n aktiivit alkoivat vaikuttaa myös siellä. Tätä toimintaa suunniteltiin YLL:n erityisessä SSL-ryhmässä, ja YLL laati ammattiyhdistyspoliittisen tavoiteohjelman. Kulmakiviä olivat heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen ja demokratia. Alimmissa palkkaryhmissä olevien suhteellisen aseman parantamiseksi YLL kannatti markkamääräisiä palkankorotuksia prosenttikorotusten sijasta. Jäsendemokratiaa YLL:läiset halusivat lisätä alistamalla työehtosopimustavoitteet neuvoa-antavaan jäsenäänestykseen sekä vahvistamalla luottamushenkilöiden ja toimitusosastojen asemaa.
YLL ja muut vasemmistovoimat saivat SSL:ssä merkittävän jalansijan, mutta läheskään kaikki tavoitteet eivät menneet läpi. SSL:n vuoden 1980 lakon yhteydessä YLL:läiset jäivät vähemmistöön ajaessaan markkamääräisiä palkankorotuksia.
Työelämän demokratisointipyrkimyksiään YLL vei eteenpäin myös kansandemokraattisessa lehdistössä. Vuoden 1983 toimitusdemokratiatavoitteissa vaadittiin toimituksen tiedonsaannin ja vaikutusmahdollisuuksien parantamista lehteä koskevissa asioissa. Kaksi vuotta myöhemmin DKL kirjasi YLL:n ajamat konkreettiset tavoitteet sellaisinaan lehdille ohjenuoraksi.
Viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana suomalainen mediamaisema on mullistunut. Puoluelehtiä on huomattavasti aiempaa vähemmän, ne ilmestyvät harvemmin ja päivittäinen uutisointi tapahtuu internetissä.
YLL on joutunut monesti pohtimaan omaa rooliaan, mutta tarpeettomaksi se ei ole itseään koskaan todennut. Tarpeet vain ovat muuttuneet. Noin 190 jäsenen joukossa on tällä hetkellä eniten eläkeläisiä, mutta myös ammatissaan toimivia toimittajia, tiedottajia ja tutkijoita, monet heistä freelancereita, sekä opiskelijoita. YLL toimii vasemmistolaisena viestintäpoliittisena yhdyssiteenä, järjestää opintomatkoja ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kirjoittajan historiateos Aatteen paloa, tiedon janoa – Yleinen Lehtimiesliitto 1947–2017 julkistettiin YLL:n 70-vuotisjuhlassa lauantaina 25.2. Kirjaa voi tiedustella Yleisestä Lehtimiesliitosta.