Lapin yliopiston työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja selvitti tutkimuksessaan, mitä yleissitovat työehtosopimukset määräävät työntekijän työkyvystä.
Voiko työehtosopimus vaatia täyden työkyvyn, Jaana Paanetoja?
– Yleissitovissa työehtosopimuksissa on vaihtelevia määräyksiä. Suurimmassa osassa ei mainita erityisiä edellytyksiä työkyvystä. Tutkimistamme 162 työehtosopimuksesta vain pienessä osassa oli täyttä työkykyä edellyttäviä määräyksiä.
Minkä alan sopimuksissa on tällaisia edellytyksiä?
– On vain kolme työehtosopimusta, joissa edellytetään täyttä työkykyä. Apteekkia, urheilujärjestöjä ja valmentajia koskevia työehtosopimuksia ei ainakaan sanamuodon mukaan tarvitsisi soveltaa työntekijään, joka ei ole täysin työkykyinen.
– Sitten on kolmisenkymmentä tessiä, joissa ainoastaan palkkamääräysten soveltaminen edellyttää täyttä työkykyä. Näistä sopimuksista suurin osa on teollisuusaloilla.
Tutkimuksesi mukaan vajaatyökykyinen voi päästä töihin pienemmällä palkalla?
– Kyllä. Tämä kertoo, että paljon puhuttu palkka-ale on tietyillä aloilla täyttä totta. Niissä on mahdollista alittaa tessin vähimmäispalkka.
Sovitaanko palkat henkilökohtaisilla sopimuksilla?
– Ei. Näillä aloilla tes mahdollistaa yksilöllisen sopimisen, jos täysi työkyky puuttuu.
Mahdollistavatko jotkut sopimukset palkan pienentämisen, jos työkyky alenee työsuhteen aikana?
– Lähtökohta on, että sopimukset antavat ainakin teoriassa mahdollisuuden myös palkan alentamiseen.
– Osassa sopimuksia on otettu huomioon tällainen mahdollisuus. Ainakaan riitatapauksia ei ole tiedossa.
Teitte tätä edeltävän tutkimuksen 12 vuotta sitten. Ovatko määräykset muuttuneet?
– Palkkausjärjestelmät ovat muuttuneet ja täyden työkyvyn vaatimuksia on poistunut. Uudistukset ovat siis olleet työntekijämyönteisiä.