Esko Seppänen: Verottaja suosii suurituloisia nollaveroilla

Poliittiset päätökset perustuvat usein menneisiin tapahtumiin. Menneen ajan tiedoista kootaan tilastoja, ja niitä on tehty myös kansalaisten tuloista ja veroista uusien veropäätösten pohjaksi.

Tilastot kertovat, että Suomi on rajusti eriarvoistunut: viimeisimmän neljännesvuosisadan aikana. Palkkatulojen osuus kansantulosta on supistunut 58,7 prosentista 48,6 prosenttiin, kun taas omaisuus- ja yrittäjätulot ovat kasvaneet 10,8 prosentista 24,3 prosenttiin.

Eriarvoistumista on myös se, että kaikkein suurituloisimmat suomalaiset saavat kansakunnan tulokakusta suuremman verottoman osuuden kuin tilastot kertovat.

Pääomatuloilla murretaan verojen progressiivisuus

Suomessa on noin 4,5 miljoonaa verovelvollista, joita verohallinto on ruvennut kutsumaan ”asiakkaikseen”. Asiakas ei ole verobyrokratiassa aina oikeassa, pikemminkin päinvastoin.

”Asiakkaille” pannaan maksuun erilaisista tuloista erilaiset verot. Suurimmat suhteelliset verot maksatetaan ansiotulojen saajilla palkoista ja eläkkeistä. Ansiotulojen veronmaksutilastot ovat tarkkoja, mutta pääomatuloista ei tilastoissa ole riittävästi tietoja siitä, kuinka paljon hellemmin ja höllemmin siitä verotetaan kuin työtuloja. Entisaikaan yritysjohtajien bonuksetkin (optiotulot) oli tilastoitu, mutta eivät ole enää.

Tulonjakopolitiikan pahin takaisku oli se, kun verotuksessa erotettiin toisistaan pääoma- ja ansiotulot erillisiksi veron kohteiksi. Pääomatulojen vero on käytännössä tasavero, jolla on murrettu luonnollisten henkilöiden maksamien valtion verojen progressiivisuus: se, että verot pannaan maksuun kansalaisten veronmaksukyvyn mukaan.

Tuoreen vuoden 2015 veronmaksutilaston mukaan verottajalle ilmoitettiin pääomatuloja 11 413 miljoonaa euroa. Niistä tuloista oli verottajan tilastojen mukaan vapautettu 1 843 miljoonaa verojen maksusta. Se luku on kuitenkin väärä, sillä suurituloiset saavat sitä enemmän pääomatuloja nollaverolla.

Verosokea media

Media monistaa verohallinnon tulotietoja sellaisenaan eikä ole kiinnostunut selvittämään numeroiden taustoja. Niinpä voidaan – alatyyliin mutta sitä tarkoittaen – sanoa, että suomalaisia kusetetaan julkisilla verotiedoilla.

Pääomatuloille on kaksi veroprosenttia: alempi 30 % ja ylempi 34 % (vuonna 2015 vielä 33 %). Media käyttää suurituloisten tuloista näitä veroprosentteja, jotka ovat pääomatulojen erityishelpotuksista johtuen kauttaaltaan vääriä. Myyntivoitto- ja osinkotulojen todellinen veroprosentti vuonna 2016 on 20,4 %–28,9 %, ja niiden päälle tulevat vielä tärkeimpiin pääomatulojen lajeihin, myyntivoittoihin ja osinkoihin, liittyvät verovapaat osiot.

Kokonaan oma lukunsa ovat sitten listaamattomat yhtiöt eli se suomalainen yritysmassa, jota ei ole listattu pörssiin. Niiden osingonsaajat voivat parhaimmillaan selvitä osinkotuloistaan 7,5 prosentin verolla. Tietyin edellytyksin heidän osingoistaan 75 % voi olla verotonta tuloa.

Porkkanoita verojäniksille

Sadan suurituloisimman suomalaisen joukossa oli vain yhdeksän henkilöä, joilla ansiotulot olivat pääomatuloja suuremmat (ja heistäkin kuusi oli sitä peliyhtiö Supercellin väkeä, joka ei pelaa veroillaan). Suomen suurituloiset ovat pääomatulonsaajia, ja Suomessakin pätee maailman tämän ajan ”kuumimman” taloustieteilijän Thomas Pikettyn tutkimustulos: palkkatuloilla ei voi rikastua. Perimällä, naimalla ja lotolla voi. Kun tuloeroissa ollaan palaamassa sadan vuoden takaiseen tulonjakoon, Piketty omasta puolestaan kannustaa verottamaan pääomia.

Sama lopputulos (= yhtiöistä saadut osingot verottomina oman omaisuuden lisäämiskäyttöön) saadaan myös sillä menetelmällä, jota on käyttänyt pääministeri Juha Sipilä.

Pääomatulojen veron erikoisuus on se, että niistä ei tulonsaajien tarvitse maksaa lainkaan kunnallisveroa. Suomen tuhannen suurituloisimman verovelvollisen joukossa on runsaat sata sellaista verohallinnon ”asiakasta”, joilla on jopa miljoonien eurojen pääomatulot mutta ei lainkaan kunnallisverotettavia ansiotuloja. He ovat kunnallisten palvelujen vapaamatkustajia, ja pääomatulot ovat verojänisten mentävä reikä systeemissä.

Myyntivoittojen ja osinkojen veroton osuus

Vuoden 2015 veronmaksutilastoihin on merkitty luovutusvoittoja (netto) yhteensä 3 686 miljoonaa euroa. Ne ovat omaisuuden myyntivoittoja, joiden perässä sana ”netto” merkitsee sitä, että siinä luvussa ei näy kattavasti (yli 10 vuotta omistetun omaisuuden osalta) 40 prosentin suuruinen tai (alle 10 vuotta omistetun omaisuuden osalta) 20 prosentin suuruinen veroton tulo-osuus. Kiinteän omaisuuden tai irtaimen osakkeen myyjä saa lukea sen verottoman osuuden omaksi hyväkseen ns. hankintameno-olettaman perusteella. Mitä kauemmin omistus on jatkunut, sitä alhaisempi on omaisuuden hankintahinta nykyhinnoin ja sitä suurempi on hankintameno-olettamasta saatava veroetu.

Myyntivoittajat saavat ehkä miljardi euroa mainitun verollisen 3 686 miljoonan euron verollisen osuuden päälle puhtaana käteen.

Osinkoasioissa on tapahtunut kummia. Vuoden 2015 verotusta koskevissa tilastoissa ei enää kerrota, kuinka paljon verohallinnon ”asiakkaat” ovat saaneet osinkoja. Vielä vuoden 2014 tilastoissa osinkotulojen yhteismäärä (brutto) ilmoitettiin ja se oli 3 926 miljoonaa euroa. Tämä summa on jälkikäteen poistettu vuoden 2014 tilastoista. Verohallintoa, joka perii verot, kiinnostavat ainoastaan veronalaiset mutta eivät verovapaat tulot. Sääli, sillä juuri ne ovat yhteiskuntapolitiikkaa siitä, kuka maksaa viulut.

Alkuperäisissä ja sensuroimattomissa vuoden 2014 verotilastoissa listaamattomien yritysten maksamien osinkojen määräksi oli ilmoitettu 2 575 miljoonaa euroa, josta verovapaa osuus oli 1 323 miljoonaa euroa. Jälkikäteen muutetussa sen vuoden tietojen uudessa versiossa ilmoitetaan ainoastaan, että ”pääomatulona verotetut osingot” vuonna 2014 olivat 721 miljoonaa euroa, ja siinä kaikki, vaikkei siinä ollut kaikki.

Vuoden 2015 tilastossa pääomatulona verotettujen osinkojen määräksi ilmoitettiin 807 miljoonaa euroa. Edellisen vuoden tietojen pohjalta voidaan vetää johtopäätös, jonka mukaan verovapaita osinkoja on ollut vähintään puolitoista miljardia. Se merkitsee, ettei toteudu Brysselin sisäruokintaan loikanneen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen osinkoverouudistuksen ilosanoma kansalle siitä, ettei verottomia osinkoja enää ole.

Pääomatulot keskittyvät harvoille

Luonnollisten henkilöiden ja heidän joukossaan rikkaan verorälssin luovutusvoitot (netto) olivat vuonna 2015 yhteensä 3 686 miljoonaa euroa. Niistä myyntivoittomiljoonista 0,1 % maamme 4,5 miljoonasta verovelvollisesta sai lähes puolet (47 %). Myyntivoitoissa on kysymys Suomen suurimmista tuloista.

Listattujen eli pörssiyhtiöiden osakkailleen maksamista osingoista saa niiden saaja vähentää 15 % päältä pois, ja jäljelle jääneestä 863 miljoonan euron suuruisesta osinkojen nettokakusta 0,1 % kaikista verovelvollisista sai neljänneksen (25 %). Pörssiosakkeiden omistus on kansanhuvia toisin kuin yritysten myyminen tai listaamattomien eli ei-pörssiyhtiöiden omistaminen, ja siksi pörssiyhtiöiden osingot eivät ole keskittyneet yhtä harvoille kuin myyntivoitot ja pörssittämättömien yhtiöiden osingot.

Niiden listaamattomien yhtiöiden maksamien osinkojen määrä, joihin on kohdistunut pääomatulojen progressiovapaa aliverotus, ei selviä tilastoista, joissa on vain ”pääomatulona verotetut osingot” (807 miljoonaa) ja kaikki ”verovapaat pääomatulot” (1 843 miljoonaa) yhtenä könttäsummana). Jos listaamattomien yhtiöiden verottomien osinkojen arvataan olevan samalla tavalla kaksinkertaiset pääomatulona verotettuihin osinkoihin nähden kuin ne olivat vuoden 2014 sensuroidussa

tilastossa, voidaan laskea, että 0,1 % kaikista verovelvollisista sai listaamattomien yritysten osingoista yli puolet (53 %). Aika pienelle joukolle meni sekin potti.

Holding-yhtiöt verojen minimoimiseen

Edellä on käyty läpi ns. luonnollisten henkilöiden verotusta. Tarkastelussa eivät ole silloin olleet toisten yhtiöiden omistamista varten perustetut holding-yhtiöt, joita kaikkein rikkaimmat suomalaiset käyttävät verojen minimoimiseen.

Holding-yhtiöstä saatava veroetu on se, että sille voidaan maksaa toisesta listaamattomasta yhtiöstä osinko ilman että sitä verotetaan. Pörssiyhtiöiden osinkojen kyseessä ollen holding-yhtiön pitää tämän veroedun saadakseen omistaa pääyhtiön osakkeista vähintään 10 prosenttia, sillä muuten osingosta rapsahtaa maksuun 20 prosentin suuruinen yhtiövero.

Suuromistajien kannattaa perustaa holding-yhtiö siksi, että sitä kautta he saavat osinkonsa verottomina käytettäväksi uuden omaisuuden hankintaan. Hehän eivät tarvitse käteistä rahaa elämiseensä niin paljon kuin heillä sitä on, ja jos tarvitsevatkin, he voivat panna holding-yhtiön maksamaan itselleen vähän osinkoakin. Listaamaton holding-yhtiö voi maksaa omistajalleen talousrahaa aina 150 000 euroon saakka niin että siitä 75 % on omistajalle verotonta tuloa ja että lopusta 25 prosentista maksetaan normaali pääomatulovero. Tämä vaikuttaa sangen tehokkaalta veronkiertotavalta.

Sipilän vakuutuskuoret

Sama lopputulos (= yhtiöistä saadut osingot verottomina oman omaisuuden lisäämiskäyttöön) saadaan myös sillä menetelmällä, jota on käyttänyt pääministeri Juha Sipilä.

Hän on sijoittanut suuren varallisuutensa ns. säästö- ja eläkevakuutuskuoriin ja tehnyt ”Nordea Capital Private (tuottokori)” -kapitalisaatiosopimuksen siitä, että hän ei ole vakuutuskuoressa olevan omaisuutensa omistaja vaan sen omistaa vakuutusyhtiö Sipilän puolesta niin kauan kuin Sipilä pitää rahansa siinä kuoressa. Siellä rahat kasvavat sijoitukselle korkoa hänen hyväkseen verottomasti, kun sijoitukselle saadun tuoton veronmaksua voidaan siirtää hamaan tulevaisuuteen. Vuosittain verottaja menettää sen johdosta vajaan 100 miljoonaan euron pääomatulot.

Kapitalisaatiosopimuksia on Suomessa tehty noin 7 miljardin euron arvosta, eikä niiden tekijöissä ole yhtäkään köyhää. Niiden suosio on kuitenkin laskenut sen jälkeen, kun verottaja tulkitsi verotusta niin, että perintötilanteessa on perinnönsaajan maksettava sekä perintövero että myöhemmin sijoitusten tuotosta pääomatulon vero. Se on lisännyt laiskan rahan hakeutumista sijoitusrahasto-osuuksiin ja henkivakuutuksiin, joista joudutaan maksamaan vain perintövero.

Sipilän hallitus on uudistamassa suurituloisten osalta lahja- ja perintöveroa niin ettei suomalaisten wahlroosien tarvitse lähteä Ruotsiin niitä veroja pakoon.

Kaikenlaisen tilastoinnin ulkopuolella on sitten suurituloisten suomalaisten harjoittama laiton veronkierto veroparatiisien kautta. Niille aarresaarille on Suomesta karannut veroja pakoon varmaankin lähes miljardi euroa yksittäisten kansalaisten rahaa ja useampi miljardi veroja pakenevien yhtiöiden rahaa.

Yhtiöomaisuuden uusjako ja isojako omistajille itselleen

Neljännesvuosisadan aikana on maassamme tapahtunut valtava tulojen ja omaisuuksien uusjako: yritysten omistajat ovat verolakien uusimisen myötävaikutuksella ottaneet vanhoista yrityksistä niihin kasautuneen ja niistä irtoavan omaisuuden omiin nimiinsä. Huomattava osan näistä rahoista he ovat sijoittaneet laiskan rahan markkinoille kansainvälisten keinottelupankkien myymiin finanssituotteisiin ilman että näillä Suomessa syntyneillä rahoilla on enää mitään yhteyttä Suomen reaalitalouteen. Raha on tämän joukon jokapäiväinen leipä ja ahneus sen tuottamisen ikiliikuttaja.

Olen laskenut, että Suomessa on viimeisen neljännesvuosisadan aikana siirretty yrityksiltä niiden omistajille myyntivoittona ja osinkoina noin 150 miljardia eli 150 000 000 000 euroa.

Se on aika paljon.