Pelkän peruskoulun varassa on entistä useampi alle 25-vuotias. Heidän osuutensa on kasvanut 15 vuoden ajan. Sitä ennen osuus väheni.
– Tähän ryhmään pitäisi kiinnittää huomiota, professori Roope Uusitalo Jyväskylän yliopistosta totesi torstaina Nuoret ja talous tulevaisuuden Suomessa -seminaarissa.
Suomen opiskelijakuntien liiton Samokin, STTK:n ja Suomen Ylioppilaskuntien liiton SYL:n seminaarissa pohdittiin nuorten koulutusta, työllisyyttä ja eläkkeitä.
Uusitalo muistutti, että vuodesta 2000 lähtien ylioppilaiden määrä on vähentynyt sekä absoluuttisesti että suhteellisesti verrattuna aiempiin ikäpolviin. Nuorten usko koulutukseen ja sen tuomaan elintasoon hiipuu.
SYL:n yhteiskuntavaikuttamisen koordinaattori Niina Jurvan mukaan iso huolenaihe on nuorten epävarmuus. He eivät tiedä, mitä opiskella ja mihin sijoittuvat, koska ammatteja katoaa.
Jurva pitää koulutusta edelleen parhaana suojana köyhyyttä vastaan.
– Työllistymistä autetaan parhaiten, kun pidetään huoli, että suurin osa saa korkeakoulututkinnon ja loputkin toiseen asteen tutkinnon.
Elintasokuilu kasvaa
Perinteisesti hyvä pohjakoulutus, etenkin korkeakoulutus, on taannut mahdollisuuden kohottaa elintasoaan työtä tekemällä. Tuoreiden tutkimusten mukaan tämä ei enää onnistu, vaan nuoret sukupolvet joutuvat tyytymään vanhempiaan alhaisempaan elintasoon.
Vielä 1960-luvun ja 1980-luvun nuoret pystyivät ylittämään vanhempiensa elintason noin 20 vuodessa.
Lisäksi kuilu matala- ja korkeapalkkaisten ammattien välillä syvenee, ja samalla keskituloiset ammatit vähenevät. Suomessa keskituloisia on vielä suhteellisen paljon verrattuna muihin EU-maihin.
Reuna-alueille jäävien määrät kasvavat. Meillä itsensätyöllistäjien osuus työvoimasta on vasta kuusi prosenttia, kun se EU:ssa on keskimäärin 12 prosenttia. Osa-aikaisten osuus on 14 prosenttia, mutta EU:ssa keskimäärin 23 prosenttia.
STTK:laisen Erton puheenjohtaja Juri Aaltonen haastoi pohtimaan, pitääkö nuorten elintason olla vanhempiaan parempi. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulan mukaan ”tulokäppyrät” kuvaavat nuorten elintasoa vain osittain, sillä niissä eivät ole mukana vaihdanta- ja jakamistalous.
Toivottomuus pahinta
Kontula huomautti, että nuorten näköalattomuus ja elintasoero suhteessa keski-ikäisten ja iäkkäämpien sukupolviin ovat omiaan luomaan levottomuutta.
– Historia on osoittanut, ettei mikään ole niin vaarallista kuin tyytymätön keskiluokka tai siihen rinnastettava ryhmä.
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola piti vielä pahempana nuorten toivottomuutta.
– Nuorten tulotason kasvu on heikkoa ja on tosi vaikeaa päästä rakentamaan omaa tulevaisuutta. Jos tyytymättömyys johtaa toivottomuuteen, erilaiset populistiset liikkeet saavat entistä enemmän jalansijaa. Tämä pitää ottaa vakavasti.
Palolan mukaan politiikassa ollaan hakoteillä, kun samaan aikaan vaaditaan lisää matalapalkka-aloja, mutta perintöverotusta kevennetään.
– Nuorten pitäisi voida rakentaa elämäänsä opiskelujen ja työnteon kautta.