Hallituksen tavoite nostaa työllisyysastetta on hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta tärkeä, mutta vaikea saavuttaa.
Työllisyysasteen nostaminen kaikissa ikäryhmissä (koulutuksen päätyttyä) vahvistaisi hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Meidän olisi helpompi rahoittaa kattavat, kohtuuhintaiset ja korkeatasoiset palvelut kuten lasten päivähoito, vanhusten hoiva ja julkinen terveydenhoito.
Työllisyysasteen nosto on haaste, jota Suomessa on pähkäilty vuosikymmeniä. Viimeaikainen keskustelu on keskittynyt paljolti työnteon kannustimiin. Varsinkin ikääntyvien työntekijöiden työn kysyntä saa liian vähän huomiota, kuten myös muut keinot vahvistaa hyvinvointivaltion rahoitusta.
Tuloveron maltillinen nostaminen alentaisi julkisen sektorin alijäämiä ja vahvistaisi rahoituspohjaa.
Hallitusohjelmaan sisältyvä ehdoton kielto nostaa veroastetta on turha rajoite. Varsinkin tuloveron maltillinen nostaminen alentaisi julkisen sektorin alijäämiä ja vahvistaisi rahoituspohjaa ilman sanottavia kielteisiä vaikutuksia taloudelliseen toimintaan.
Päivähoitojärjestelmään kohdistuvat rajoitukset ja maksujen korotukset heikentävät nuorten lasten vanhempien, varsinkin äitien, työllisyyttä, jonka kansainvälisesti poikkeuksellinen kotihoidontuki on alentanut muihin pohjoismaihin verrattuna varsin matalalle tasolle.
Ikääntyvien työmarkkinat vaativat erityistarkastelua; juuri tällä alueella Ruotsissa ollaan edistytty edellisten hallitusten aikana.
Toisaalta, eliniän odote on viime vuosikymmeninä noussut merkittävästi useimmissa tuloryhmissä, mutta on alimpien tulonsaajien joukossa polkenut paikallaan. Siksi olisi ainakin harkittava sitä, että pidentäisimme työuria ryhmissä, joissa elinikäkin on pidentynyt, mutta pidättäydymme tästä alimpien tulonsaajien kohdalla.
Parhaiten ansaitsevien eläkkeelle siirtymistä myöhennettäisiin, mutta alempipalkkaisten eläköitymiseen ei puututtaisi. Minusta olisi kohtuullista, että julkista suojelua nauttiva eläkejärjestelmä pyrkisi edistämään eläkevuosien tasaisempaa jakautumista.
Kirjoittaja on VATT:n ja Helsingin yliopiston yhteinen julkistalouden professori.