Yli satatuhatta lasta lasketaan tällä hetkellä tilastoissa köyhiksi. Köyhyys ei vähennä välittämistä, mutta lomamatkojen, uusien vaatteiden tai muun materian puutteena se näkyy. Yhteisistä harrastuksista syrjäyttäminen voi johtaa ulkopuolisuuteen ja kiusaamiseen.
Eriarvoistuminen näkyy myös liikuntaharrastuksissa: hinnat ovat nousseet rajusti viime vuosina ja etenkin nuoret tippuvat liikuntaharrastuksen parista. Seurat kyllä tavoittavat Suomessa lapset poikkeuksellisen hyvin, mutta murrosiän kynnyksellä kustannukset nousevat taivaisiin ja liikunnan harrastamisen määrä romahtaa.
On helppo sanoa, että lenkkeily tai punnertaminen on kaikkien ulottuvilla. Syrjäyttäminen on sitä, että suositut lajit on pakko unohtaa.
Liikunnan eriarvoistuminen ei ole ratkaistavissa vain kaikkein köyhimpiä tukemalla.
Hallituksessa ollessamme korotimme yksinhuoltajaperheiden toimeentulotukea vähintään 85 eurolla kuukaudessa, koska se oli köyhyystutkijoiden mielestä kiireellisimpiä korjattavia asioita. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä nosti hiljattain esiin tarpeen yhtenäistää toimeentulotukien myöntämistä lasten liikuntaan koko maassa.
Nykyään lapset ovat eriarvoisessa asemassa kotikunnasta riippuen. Liikunnan eriarvoistuminen ei kuitenkaan ole ratkaistavissa vain kaikkein köyhimpiä tukemalla. Hinnat ovat nousseet niin rajusti, että jo joka kolmannessa perheessä kustannukset koetaan liian suuriksi. Keskituloisissakin monilapsisissa perheissä on liikuntaharrastus on pakko unohtaa, koska siihen ei ole varaa.
Tämä ei ole kenenkään etu. Koko nykyinen liikuntajärjestelmä kaipaa haastamista. Apua on löydyttävä syrjäytymisvaarassa oleville, olivat he sitten pienituloisia, maahanmuuttajia tai liikuntarajoitteisia, mutta myös koko rahoituksen rakenne olisi räjäytettävä.
Ministeri Paavo Arhinmäen aikana rahoitusta suunnattiin voimallisesti liikunnan kynnysten alentamiseen. Liikkuva koulu -ohjelman kasvattaminen ja suoran seuratuen suuntaaminen kustannusten madaltamiseen olivat tärkeitä toimenpiteitä. Tärkeää oli myös puuttua järjestöjen rahankäyttöön, koska rahoituksesta iso osa on valunut järjestöjohtajien kohtuuttomiin palkkoihin ja tarpeettomaan byrokratiaan.
Vasemmiston työ jäi valitettavasti kesken. Jarrumiehet on saatava syrjään rahoitusuudistuksen tieltä.