Saara Särmä
Etelä-Suomessa taisi jo toukokuussa olla enemmän lämpimiä ja aurinkoisia päiviä kuin viime kesälomakaudella yhteensä. Säiden viiletessä pessimisti minussa pelkää, että siinä se kesä mennä hujahti. Enkä edes yhtään ehtinyt nauttia puistossa ja rannalla makoilusta. Terassillekin olen ehtinyt vasta muutaman kerran. Optimisti minussa puolestaan jaksaa toivoa ja uskoa juuri sopivan lämpimän kesän vielä koittavan viikkokausiksi. Yltiöoptimisti toivoo hyvää kesäsäätä päivittäin vähintään syyskuuhun asti.
Kesän koittaessa ja kansan kuoriuduttua tummien toppavaatekerrosten alta esiin on hyvä palauttaa mieleen muutama keskeinen asia. Niiden avulla pääsemme kaikki nauttimaan kesästä puistoissa, rannoilla, terasseilla, mökeillä tai missä lie.
Älä kommentoi kenenkään ulkomuotoa.
Feministisissä kiroiluiltamissa, jossa kuka vaan voi hypätä lavalle ja kertoa mikkiin mikä harmittaa, toistuva teema on ruumiillinen koskemattomuus.
Tai oikeastaan se, että ruumiillista koskemattomuutta ei kunnioiteta. Kosketaan tai kommentoidaan ilman lupaa. Jos ihminen on ”liian” lyhyt, pitkä, leveä, kapea, ”liian” ihan-minkä-vaan-lainen, hän saa jatkuvasti kuulla kommentteja ulkomuodostaan. Viime viikolla saimme lehdestä lukea, kuinka pitkä nuori nainen saa jatkuvasti kuulla kommentointia ja hämmästelyä pituudestaan.
Tämä kertoo kahdesta asiasta. Siitä, että niin sanotun normaalin kehon määritelmä on uskomattoman rajallinen, harva oikeastaan mahtuu siihen. Vaikka mahtuisi, meille yritetään jatkuvasti myydä kaikenlaisia tuotteita erilaisten vikojen korjaamiseen. Amerikassa, jossa kaikki on ihmeellisempää, on jopa keksitty varpaiden rasvaimu. Yritä siinä sitten olla tyytyväinen, kun jopa varpaissa voi olla liikaa läskiä.
Toisten kehojen negatiivinen kommentointi pelaa kapitalismin pussiin muistuttaessaan kommentoinnin kohteelle, että tämä ei kelpaa sellaisena kuin on. Tyytymättömälle ja riittämättömyyden tunnetta kokevalle henkilölle on helpompi myydä yhtä sun toista kuin itseensä ja elämäänsä tyytyväiselle yksilölle.
Toisekseen ulkomuodon kommentointi kertoo yksinkertaisesti huonoista käytöstavoista. Ruumiillinen koskemattomuus ei ole vain sitä, että ilman suostumusta kenenkään ei pidä toisen kehoa koskeman. Se on myös sitä, että ilman suostumusta ei pidä kenenkään kehoa mennä kommentoimaan. Radikaali ajatus, tiedän.
Älä kommentoi kenenkään vaatevalintoja. Laajennan periaatteen ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittamisesta myös vaatetukseen.
Jokainen saa pukea päällensä mitä lystää, ilman että sitäkään pitää kommentoida. Legginssit ovat aivan hyvät housut. Kesämies voi kulkea paidatta.
Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle.
Ja se, että joku on pukeutunut erikoisesti tai tavalla, joka on mielestäsi huomiota herättävä, ei ole kutsu kommentointiin.
Lehdet ovat täynnä ohjeita siitä, miten pukeutua jollekin vartalotyypille sopivalla tavalla tai mikä väri sopii minkäkin kanssa. Pah, sanon minä. Se sopii, mitä haluaa päälleen pukea.
Itsehän pidän eniten vaatteista, jotka eivät purista mistään. Niissä on mukava olla. Jokainen keksiköön omat pukeutumissääntönsä.
Nyt jo hätäisimpiä hirvittää, että mitä että, eikö enää kehuakaan saa?
Saa ja ei saa.
Yksiselitteisiä sääntöjä on mahdoton antaa, koska kaikki kommunikaatio tapahtuu vuorovaikutustilanteessa. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat erilaisiin asioihin eri tavoin, koska eivät ole koneita vaan sosiaalisia olentoja.
Konteksti ja intentio ovat tärkeitä. Kehuminen ja positiivinen kommentointikin voi olla kovin tungettelevaa ja ahdistavaa. Kaikki eivät välttämättä ollenkaan tarvitse tai kaipaa vahvistusta tai tietoa siitä, että heidän ulkonäkönsä sattuu miellyttämään jotakuta.
Jos kehut, tee se tavalla, josta on selvää, että et odota mitään vastakaikua. Jos kehun kohde avaa keskustelun, se on sitten toinen juttu. Silloin voi juttua jatkaa niin kauan kuin sitä riittää. Mutta jos et saa vastausta tai saat vastaukseksi pelkän kiitoksen, jatka elämääsi eteenpäin.
Jos tulit kehuneeksi väärin ja huomaat, että toinen loukkaantui, pyydä anteeksi ja jatka elämääsi. Ensi kerralla sitten paremmin.
Kuulen vielä toisenkin älähdyksen: ei, apua, onko feministi kieltämässä kaiken flirttailun tai väittämässä sitä aina häirinnäksi? Ei ole.
Kyllä flirttailun ja häirinnän erottaa myös sen tekijä, kunhan on älyllisesti rehellinen itselleen. Kun vastapuoli vaikuttaa vaivaantuneelta, näyttää tai sanoo, ettei kiinnosta, asettaa hän rajan. Flirttailija kunnioittaa tätä rajaa, häiritsijä ei.
Lopuksi vielä jo otsikossa lupaamaani vinkkiin, kuinka rantakuntoon päästään. Se on hyvin helppoa: laita päälle mieleiset pukimet ja mene rannalle.
Mukaan rannalle tai puistoon kannattaa pakata ainakin aurinkorasvaa ja vesipullo. Nesteytys on tärkeää, ettei nestehukka iske, ja auringosta johtuvat palovammat ovat hyvin ikäviä. Jotain mieluista tekemistä kannattaa myös pakata kassiin.
Itse suunnittelen lukevani ulkona loikoillessa paljon kirjoja, ehkä vihdoin tartun monien hehkuttamaan Knausgårdin tuotantoon tai Elena Ferranten Napoli-sarjaan. Jos sataa, luen sisällä.
Bikini- tai uimapukuvartalon saat siten, että sinulla on vartalo ja laitat siihen bikinit tai uimapuvun, kuten mainiossa Raisa Omaheimon käsikirjoittamassa Läski-monologissakin kerrotaan. Nautinnollista kesää!
Kirjoittaja on feministi, taiteilija ja tutkija sekä Feministisen ajatushautomo Hatun perustaja.