Vuoden parhaana dokumenttina kotimaassaan palkitussa ranskalaisfilmissä Tomorrow piipahdetaan Espoon Kirkkojärven peruskoulussa. Siellä rehtori Kari Louhivuori ja kumppanit järjestävät sympaattisen pikaesittelyn siitä, miten annetaan tasavertaiset tiedolliset eväät elämään.
Espoolaiskoulu on kaikkea muuta kuin eliittikoulu (oppilaiden sosiaalinen tausta on melko alhainen, monilla on maahanmuuttajatausta), joten sen mukanaolo sopii hyvin dokkarin globaaliin henkeen.
Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta koskevien uhkakuvien vastapainoksi dokumentissa jäljitetään toiveikkuutta ja esitetään vaihtoehtoja sekä täydentäviä malleja nykymenolle.
Maailmaa aidosti syleilevä dokumentti valaa uskoa pienen suuruuteen.
Elokuva on rajattu viiden teeman ympärille. Ne ovat maanviljely, energia, talous, demokratia ja koulutus (Suomen osuus). Pohjoismaisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin esimerkit ovat muutenkin vahvoilla, kiitos Tanskan ja Islannin energiaratkaisujen.
Näyttämö on aiheen luonteen takia kiehtovan yleismaailmallinen. Haastateltujen asiantuntemus ei ole titteleiden tai aseman varassa. Käytännöt puhuvat puolestaan.
Katsomiskokemusta elävöittävät asiastaan innostuneet haastatellut sekä tekijäryhmän idealismia ja uteliaisuutta tuikkiva asenne.
Tällaista ideapankkia ja hyvän mielen rainaa kelpaa suositella – ei vähiten siksi, että yhä laajempaan tietoisuuteen tulisi pohdittaviksi muunkinlaisia teitä kuin meille uskotellaan jättipankkien, suuryritysten ja niiden marionetteina toimivien poliitikkojen päivittäisissä saarnoissa. Jatkuva kriisiin vetoaminen on tehokas keino hallita.
Eräs haastatelluista muistuttaa tärkeästä itsestäänselvyydestä: jatkuvan kasvun ja kulutuksen tie johtotähtenä on vaarallista uhkapeliä planeettamme tulevaisuudella. Tästä myös saadaan dokumentin punainen lanka. Esille tuodaan eri puolilta maailmaa raikasta vastavirtaa kunkin viiden teeman puitteissa.
Viittaukset luonnon monimuotoisuuteen toistuvat usein. Luonnon katsotaan kelpaavan malliksi muuallekin kuin vain luonnonmukaisen (”luomu”) ruuan yhteyteen.
Juuri tässä on dokumentin huomista koskevan visioinnin keskeinen pilari, ydin ja keskus. Se myös tarkoittaa, ettei esiin tulevissa ideoissa ja käytännöissä ole kysymys elitistisestä pilvilinnojen maalailusta.
Kouriintuntuvia esimerkkejä laajemman soveltamisen puolesta saadaan niin jätteiden kierrätyksestä, pienviljelyn mahdollisuuksista tehotuotannon vastapainona kuin täydentävän rahajärjestelmän luomisesta pankkien rinnalle. Jälkimmäisestä saadaan mainioita näytteitä sekä englantilaiselta kyläyhteisötasolta että isommassa mittakaavassa Sveitsin Baselista. Siellä on tehty EU-kuvioita radikaalimpi ehdotus Kreikan kaltaisen talouden elvyttämiseksi.
Kuultavien ideoiden sekä jo käytössä olevien toimien perusteella maapallosta olisi varmasti luotavissa nykyistä puhtaampi, kestävämpi ja oikeudenmukaisempi planeetta.
Tähän kyynikko saattaisi todeta, että kerro se globaalin kapitalismin pohatoille, heidän lakeijoilleen sekä kaikille elintasossaan kylpeville.
Dokumentissa ei tätä suoraan sanota, mutta lienee selvää, että talouteen ja politiikkaan liittyvät valtaintressit ovat olennaisten muutosten kannalta sekä keskeisimpiä että hankalimpia ratkaista.
Ei pidä kuitenkaan murehtia. Maailmaa aidosti syleilevä dokumentti valaa uskoa pienen suuruuteen, ja juuri siihen voi jokainen omissa valinnoissaan tarttua. Ranskalaisfilmin valossa huomisella tuntuisi vielä olevan mahdollisuutensa.
Tomorrow – Kohti parempaa huomista (Demain, Ranska 2015). Ohjaus: Cyril Dion ja Melanie Laurent. Käsikirjoitus: Cyril Dion. Haastateltuja eri puolilta maailmaa, muun muassa Työn loppu -kirjan kirjoittaja taloustieteilijä Jeremy Rifkin sekä rehtori Kari Louhivuori. Ensi-ilta 13. toukokuuta.