KOM-teatterin uusi näytelmä, Lauri Maijalan ohjaama Pasi Was Here on hauska mutta samalla traaginen tarina lapsuudenkokemuksista ja tavallisuudesta, joka lapselle on tärkeää ryhmässä hyväksytyksi tulemisen vuoksi. Mutta mihin yhdenmukaisuuden tavoittelu johtaa? Onko sillä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tai vaikutuksia yksilöön?
Tarinan päähenkilöt ovat Pasi ja Hemmo, kaverukset päiväkoti- ja koulutaipaleelta.
Näytelmän kirjoittaja Veikko Nuutinen sijoittaa tarinan omiin lapsuuden ja nuoruuden maisemiinsa 1980-luvun Kellarpeltoon Savonlinnaan. Kyseistä muutaman tuhannen asukkaan esikaupunkialuetta tuntematta, tuntuu näytelmän nähtyään kuitenkin siltä, että Kellarpellossa koetun voisi sijoittaa mille tahansa vastaavalle asuinalueelle.
Kellarpellossa eletty on siis yleistettävissä. Ja kyllä vaan, samaistumisen kohtia näytelmä tarjoaa runsaasti. Juuri tuollaisia olimme lapsina! Luimme tarkasti yksityiskohtia ympäristöstämme ja muutuimme hetkessä siihen sopiviksi, seinäpaperista erottumattomiksi.
Pasi Holopaisen ja Juho Milonoffin roolisuoritukset Pasina ja Hemmona Kellarpellon vuosina ovat mainiot. Koko nelihenkinen näyttelijäjoukko pelaa sulavasti yhteen. Vilma Melasniemi ja Robert Enckell vaihtavat roolia vikkelään. Muuntautumiskykyä riittää.
Miksi, Pasi?
Lapsuudessa saatu koulu- ja katurooli muuttuu usein myöhemmin. Niin käy Nuutisenkin luomille hahmoille. Hemmon silmissä tavallisista tavallisin ja siksi niin ihailtava Pasi ei enää aikuisuuden kynnyksellä olekaan se, jota muu joukko seuraa. Eikä Hemmo enää häpeä yliopistopiireissä pyörivää idealistiäitiään. Häntä odottaakin punavihreä kupla Helsingissä.
Pasi Was Here ei julista mitään. Se kyllä heittelee ilmaan muutamia täkyjä, mutta ei ota niistä koppia. Samanlaisuuden paine, joka ei tietystikään koske vain lapsuuttamme, voi olla tuhoisa yhteiskunnassa. Mutta siitä näytelmässä ei puhuta.
Poikien kasvunäytelmää lienee mahdoton viedä läpi ilman homokorttia. Se on osa seksuaalista kehitystä, pelko homoudesta. Siinä tietysti kärjistyy myös yhdenmukaisuuden paineet, uskallus olla erilainen.
Mutta mikä lopulta suisti Pasin pois raiteilta? Ei varmaankaan tavallisuus. Ehkäpä lapset tulkitsevat väärin näkemäänsä. Ehkä siellä normikuoren alla elää sittenkin erilaisia yksilöitä ja perheitä, kullakin omat ongelmat murheinaan. Ehkäpä aikuisuuden normi onkin moniarvoisuus, jota kaikki eivät kestä.
Pasi Was Here on nautittavaa katsottavaa hyvien roolisuoritusten ja tiiviin rakenteensa vuoksi. Kotimatkalla voi miettiä vaikkapa omaa lapsuuttaan, minkä normien ja paineiden alla oltiin.
Pasi Was Here. Käsikirjoitus Veikko Nuutinen, ohjaus Lauri Maijala.
Lavastus Janne Vasama, maskeeraus Leila Mäkynen, pukusuunnittelu Niina Pasanen, valosuunnittelu Anniina Veijalainen, äänisuunnittelu Jani Rapo.
Rooleissa Robert Enckell, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi ja Juho Milonoff. Kantaesitys KOM-teatterissa 24.2.