Teatteri 2000, Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri. Grimm: Lumikki. Ohjaus:Antti Majanlahti. Tarpeiston suunnittelu: Paula Aikavuori. Puvustus: Elina Vättö. Valot ja äänet: Niklas Vainio. Roolissa: Emilia Pokkinen.
Emilia Pokkisen kertoma ja esittämä Lumikki on lumoava yhden naisen näytelmä. Satu on kaikille tuttu ainakin jossain muodossaan se on sekä vahvuus, että heikkous. Tarinan tuttuus auttaa pienintä katsojaa jaksamaan. Ne joille tarina on visuaalisessa muodossa tutuksi käynyt, odottavat näkevänsä aivan tiettyä, mutta pettymystä Lumikki ei kenellekään aiheuta.
Varsinaista lavastusta näytelmässä ei ole, vaan Pokkinen poimii tarinan kannalta oleellisia esineitä näyttämällä olevasta laatikosta. Kenellekään ei jää epäselväksi, koska äänessä on äitipuoli, kääpiöt tai Lumikki.
Näytelmä tarjoaa niin jännitystä kuin hauskuuttakin. Lumikin pako metsästä ja äitipuolen ilmestyminen omenoineen saa lapsi- ja aikuiskatsojan jännittymään istuimellaan – vaikka loppuratkaisu onkin tiedossa. Eivätkö toinen toistaan hassummat kääpiöt voi olla naurattamatta yleisöä.
Antti Majanlahden ohjaama näytelmä onnistuu pitämään jännitettä yllä niin taidokkaasti, että katsojat pienimmästä isoimpaan pysyvät tarinan otteessa. Lumikki on näytelmä yli kolme vuotiaille lapsille, saman ihastuksen kokevat niin tytöt kuin pojatkin – eikä sadun kokeminen ole haitaksi aikuisellekaan.
Lumikki todistaa, että teatteri ei tarvitse suureellisia tehosteita ja massiivisia kohtauksia. Yksi ihminen ja muutama esine tarjoavat vähintään yhtä hyvän elämyksen, jos kokonaisuus vain on loppuun asti mietitty.