Miten suomalaiset viettivät ennen joulua? Sen kertoi Kansallismuseossa syksyllä 2003 järjestetty näyttely, joka esitteli, miten kristillinen perinne ja kansanusko ovat kietoutuneet joulun vietossa toisiinsa. Tutkija Liisa Erä-Eskon mukaan vanhin joulukoriste olikin oveen tervattu risti.
Ruokaperinteessä taas syksyn satokauden päättänyt kekri oli aikoinaan merkittävämpi juhla kuin joulu. Kekrin tapoja on sittemmin siirtynyt jouluun. Joulu alkoi syrjäyttää kekrin ruokajuhlana vasta 1870-luvulla.
Joulutortuissa vanhinta perinnettä edustavat puolikuun muotoiset tortut. Ensimmäinen tähtitortun resepti on vuodelta 1908.
Ensimmäiset joulukuusen sähkökynttilät ovat 1940-luvulta, mutta ne yleistyivät vasta 1960-luvulla.
Nuutti ja Nikolaus
Jouluun liittyviä pyhimyksiä ovat muun muassa pyhä Knut ja Nikolaus.
Knut oli Tanskan kuningas vuodesta 1080. Kymmenysveron kantamisesta hurjistunut kansa tappoi hänet vuonna 1086. Vuonna 1107 paavi Paschalis II julisti hänet pyhimykseksi ja Knutista tuli Tanskan suojeluspyhimys.
Nuutin päivää vietetään 13. tammikuuta. Nykyisellä paikallaan se on ollut kalenterissa vuodesta 1708. Tanskassa, Islannissa ja Saksassa sitä vietetään jo 7. tammikuuta. Nuutin päivä merkitsee joulun ajan ja joulurauhan päättymistä ja arjen aloittamista.
Länsisuomalainen perinne on ollut, että tuntemattomiksi naamioituneet seurueet kerjäsivät taloista viimeisten jouluruokien maistiaisia ja viimeisiä jouluoluita. Usein nuorista miehistä koostuneet seurueet kutsuivat itseään Nuuteiksi.
Joulupukin, Santa Clausin, alkumuoto on pyhä Nikolaus. Nikolain päivää vietetään 6. joulukuuta. Perimätiedon mukaan Nikolaus syntyi vuoden 270 paikkeilla Patraksen kaupungissa Vähän Aasian lounaisosassa Lyykian maakunnassa.
Lahjanantoperinteeseen Nikolaus liittyy siten, että kolmen nuoren tytön rutiköyhä isä aikoi lähettää tyttärensä ilotaloon ansaitsemaan rahaa. Nikolaus pelasti heidät jättämällä yöllä ikkunasta heidän taloonsa kolme kultakolikoilla täytettyä kukkaroa.
Joissakin maissa, esimerkiksi Hollannissa, lahjat jakaa edelleen pyhä Nikolaus eikä joulupukki.
Vapaaherralla oli kahdeksan kuusta
Joulukuusi tuli Suomeen 1800-luvun alkupuoliskolla. Varhaisin tunnettu tieto joulukuusista on vuodelta 1829, jolloin vapaaherra O.W. Klinckowströmin kotona niitä oli peräti kahdeksan.
Joulukuusi yleistyi ensin Pohjanmaalla. Uudessakaarlepyyssä Sakari Topelius mainitsee ne päiväkirjoissaan vuosina 1837–39. Varsinais-Suomessa joulukuusi yleistyi 1870-luvulta alkaen ja muualla maassa vasta vuosisadan vaihteessa.
Tutkija Marjut Lammisen mukaan Topeliusta ei voida ohittaa, kun ajatellaan vielä nykyäänkin vietettäviä suomalaisia jouluperinteitä.
– Topeliuksen sadut ja kirjoitukset ovat kaikki vaikuttaneet siihen ideaan, mikä meillä on tänäkin päivänä joulusta. Koulujen joulujuhlien ja erilaisten joululehtien kautta hänen muokkaamansa ajatus joulun vietosta levisi hyvinkin laajalle.
Ruotsissa joulukuusi tunnettiin ainakin jo vuonna 1741. Kreivitär C.M.A. Wrede-Sparre kuvailee kirjeessä tuolloista jouluaaton viettoa Sundbyn linnassa Södermanlandissa. Kuusi oli koristeltu pienin kynttilöin, sahramienkelein ja omenoin.
Muut varhaiset ruotsalaiskuvaukset kertovat, että eri tavoin koristeltuja pieniä kuusia pidettiin pöydällä.
Oluella alettiin ja lopetettiin joulu
Joulun ruokaperinteessä ensimmäinen tehtävä oli oluenpano, kertoo tutkija Pirkko Madetoja.
Olut oli joulujuomista tärkein. Antin päivänä 1.12. haettiin viljat mallastamista varten ja olut tehtiin Annan päivänä 15.12. Sanottiin, että ”Anna oluet panee.” Tuomaan päivänä 21.12. oluen tuli olla valmista maisteltavaksi, koska joulun katsottiin alkavan silloin.
Oluen juomiseen liittyvät kansallismuseon esineet ovat peräisin jopa 1700-luvulta talonpoikaiskulttuurin piiristä.
– Jouluruuista monet ovat alun perin kekriin, satokauden päätösjuhlaan, liittyneitä. Sieltä juontaa juurensa se, että viljaa piti juhlia eli piti olla olutta ja leipää. Lihaa piti ehdottomasti olla, koska teurastus oli saatu tehtyä ja sitä juhlittiin syömällä. Myös kalaa ja maitotuotteita piti joulupöydässä olla ja sitä piti olla paljon, että seuraavana vuonna ei ollut pelkoa kadosta, Pirkko Madetoja kertoo.
1800-luvun alkupuolella oluen ohella paloviina kuului itsestään selvästi joulun viettoon. Juomien nauttiminen oli tarkasti kontrolloitua ja tarjoilusta vastasi isäntä. Jouluaattona perheen aikuiset miehet nauttivat vähintään neljä viinaryyppyä ja lisäksi olutta aterialla. Ryyppyjä ja olutta nautittiin koko joulukausi.
Viimeiset oluet juotiin pois Nuutin päivänä 13.1. ja siihen loppui herkuttelu: ”Knuutin knuppi, joulun loppu, sontarikko käteen, kaalikuppi eteen.”
Läntinen perintö syrjäytti itäisen
Joulun ruokaperinteessä itäsuomalaiset tavat ovat väistyneet läntisten tieltä oikeastaan koko maassa.
– Oikeastaan kaikki tunnetuimmat ja perinteisimpinä pidetyt jouluruuat ovat peräisin länsisuomalaisesta pitopöydästä, Pirkko Madetoja kertoo.
Vanhinta ruokaperinnettä on lipeäkala. Se alkoi vakiintua jo katolisella ajalla jouluun.
– Koska jouluaatto oli paastopäivä, silloin syötiin vain kalaa.
– Kinkku on meillä aika uusi tulokas, se vakiintui vasta 1900-luvun alussa. Mutta kokonainen liha on aina kuulunut jouluun. Samoin ruisleipä. Laatikot ja rosollit löytyvät länsisuomalaisesta pitopöydästä. Ne tulivat Suomeen 1700-luvun loppupuolella ja levittäytyivät pikkuhiljaa ympäri Suomea ja vakiinnuttivat asemansa joulupöydässä, kertoo Pirkko Madetoja.
Laatikoista porkkanalaatikko on nuorin. Se vakiinnutti paikkansa vasta 1930-luvulla. Lanttulaatikko puolestaan on vanhin laatikkoruoka.
Riisipuuro alkoi korvata ohrapuuron 1800-luvun loppupuolella. Samoihin aikoihin manteli riisipuurossa tunnettiin ainakin säätyläispiireissä.
Itäsuomalaisesta ruokaperinteestä läntisen jalkoihin jäi muun muassa talkkuna. Karjalaisten tärkein liharuoka joulupöydässä oli aattolohko, keittoruoka, jossa saattoi olla lampaan, naudan ja sian lihaa. Mutta sen ohella kokonainen paisti kuului itäsuomalaiseenkin pöytään. Ehdottomasti Itä-Suomessa syötiin jouluna leipää ja piirakoita.
Joululeipä takasi onnen
Vielä 1700-luvun lopussa säätyläiskodeissa ei syöty erityisiä jouluruokia, mutta ateria oli normaalia juhlavampi. Tapana oli yhdistellä useilla tavoilla valmistettuja — hyytelöityjä, savustettuja, paistettuja — liha- ja kalaruokia sekä keittoja.
Paistetusta kalkkunasta on maininta Tukholman lähellä sijaitsevasta Årstan kartanosta jouluaattona 1796. Elimäeltä Hämeenkylän kartanosta on puolestaan maininta hanhen kynimisestä ilmeisesti jouluruuaksi vuonna 1799.
Länsisuomalaisessa joulupöydässä piti olla viljatuotteista ainakin olutta ja viinaa. Ja ehdottomasti leipää sekä puuroa.
Sitten kelpasi melkein mikä hyvänsä liha. Kinkku valtasi viime vuosisadalla paikan lampaanreideltä, poronpaistilta ja uunissa paistetulta naudan- tai vasikanlihalta. Kartanoissa joulukinkkua syötiin jo 1700-luvulla, mutta ei juuri muualla, koska sikojen kasvatus oli vähäistä 1800-luvun lopulle asti.
– Sitten piti olla maitotuotteita eli piimää, juustoa ja ehdottomasti voita, Pirkko Madetoja kertoo.
Leivät koottiin pöytään pinoon ja pinon alimmaisena saattoi olla erikseen joululeipä, joka yleensä säästettiin uuden satokauden alkuun asti. Silloin se joko syötiin itse tai jaettiin karjalle karjan onneksi.
Itä-Suomessa jouluruuat jätettiin yöksi pöytään suvun vainajia varten.
– Länsi-Suomessa tämä nähtiin vain hauskana perinteenä, että pääsi syömään yölläkin. Mutta niin kauan kuin vainajausko eli, ei pöytään ollut yöllä menemistä.
Suursiivous kahdesti vuodessa
Joulun valmisteluun kuului Pirkko Madetojan mukaan myös huolellinen siivous ja pyykin pesu. Talonpoikastaloudessa siivouksia tehtiin ehkä kaksi vuodessa, toinen joulun ja toinen juhannuksen alla.
Tupa myös koristeltiin jouluun. Kansanomainen tapa oli levittää olkia lattialle ja niistä voitiin myös tehdä seinälle aurinko, kuu ja tähdet.
Tutuin vanhoista olkikoristeista on himmeli. Koska himmelin uskottiin vaikuttavan seuraavan vuoden satoon, sen piti olla mahdollisimman suuri tai sen piti kestää juhannukseen asti.
Ennen oli tapana koristella himmeli esimerkiksi lankatupsuilla, värjätyillä munankuorilla, nauhoilla, höyhenillä tai vaikka kultapaperisilla tähdillä.
Joulukuusen yleistyessä himmeli alkoi aluksi kadota, mutta se nousi uuteen arvostukseen 1930-luvulla.
Puusta veistetyt lasturistit ja -linnut ovat myös vanhoja joulukoristeita.
Ensimmäinen joulukortti lähetettiin Englannissa 1840-luvulla ja Suomessa vuonna 1871. Suomessa tapa yleistyi 1900-luvun alussa.