Viimeinen sana
Pakkolakien ympärille on syntynyt kummallinen koreografia. Hallituksen pakkolakien piti lähteä lausuntokierrokselle alkuviikosta. Ei onnistunut, koska valmistelu jatkuu.
Jokunen optimisti ehti ajatella, että hallitus muuttaa linjaansa. Ei muuta, vaan korjailee teknisiä kömmähdyksiä. Hallitus lupaili tekevänsä perustuslaillisia selvityksiä. Ei niitäkään ole tehty.
Pakkolakeja valmistellaan, mutta kukaan ei tiedä tulevatko ne koskaan voimaan. Hallitus vetää henkselit pakkolakien päälle, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät sopimukseen, jonka hallitus hyväksyy.
Heikoimman lenkin – perussuomalaisten – kantti pettää ennen pitkää syöksykierteessä.
Neuvottelupöydissä on rauhatonta ja levotonta. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelujen kulusta on pessimistisiä ja vähemmän pessimistisiä arvioita.
Jos EK:lta kysytään, se ottaisi sekä pakkolait että SAK:n tarjouksen nollasopimuksesta. Kaupan päälle EK romuttaisi keskitetyn tuloratkaisun ja siirtyisi tulevaisuudessa liittokohtaiseen sopimiseen sekä lisäisi reippaasti paikallista sopimista.
Ay-liikkeelle tämä ei käy EK:n esittämässä muodossa.
Pakkolakien ympärillä käyty keskustelu velloo omituisesti. Valtiovarainministerin virkamiehet olivat kirjoittaneet joihinkin luonnoksiin, että pakkolait jäävät voimaan pysyvästi.
Hallitus taas haluaa kääriä esityksensä kolmen vuoden pumpuliin saadakseen ne läpi. Perustuslakiasiantuntijoilta on tullut viestiä, että hallituksen esitykset ovat perustuslain vastaisia.
Kolmen vuoden määräaika on silkkaa temppuilua. Osa laeista jää voimaan pysyvästi.
Ay-liike on arvostellut pakkolakeja myös kansainvälisten sopimusten vastaisiksi ja naisia syrjiviksi. Laskun maksavat etenkin julkisten alojen pienipalkkaiset naiset – myös ne kuuluisat kätilöt, joilta pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kysyi neuvoa.
Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten koreografia voi edetä lyhyemmän tai pidemmän kaavan mukaan. Todennäköisesti sopiminen venyy kevääseen.
Niitäkin on, jotka eivät halua sopia vaan ajaa työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmä polvilleen. Kokoomuksessa on voimia, joiden ykköstavoite on jyrätä kolmikantaa.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ei itse ole enää meuhkannut sopimusyhteiskunnan vanhanaikaisuudella, kuten hän teki ennen eduskuntavaaleja.
Kokoomuksesta löytyy esimerkiksi ultraoikeistolainen, ensimmäisen kauden kansanedustaja Elina Lepomäki, joka on päässyt Stubbin kuiskaajaksi. Keitähän muita Stubb kuuntelee?
Pragmaattinen Sipilä saattaa pitää sopimista jopa aidosti avointa taistelua parempana. Sipilälle olisi arvokasta, jos hallituksen ei tarvitsisi mitellä monella tantereella.
Ay-liikkeellä on tarjolla lakkoase tai vaihtoehtoisesti työrauha, joka edellyttää sopimista ja myönnytyksiä työntekijöille. Hallitus kerää tulisia hiiliä päälleen. Heikoimman lenkin – perussuomalaisten – kantti pettää ennen pitkää syöksykierteessä.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho (ps.) on aivan ulalla suomalaisten tunnoista. Hän uskoo, että aate kirkastuu ja kannattajat palaavat, kun hallitus saa päätöksiä aikaan.
Pakkolakejako Terho odottaa?