Karheita tarinoita osa 6
Mikäli poliittisen mielialailmapiirin pitkäaikaisennusteet käyvät toteen ja kepu saa huhtikuun eduskuntavaaleissa voittojytkyn, monet asiat ovat toisin kuin kepun 1991 Esko Ahon johdolla saavuttama verenseisautusvoitto. Siitä ei julkistalous ole toipunut vieläkään.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on tunnetusti paitsi diplomi-insinööri ja miljonääri, myös vanhalestadiolainen rauhansanalainen. Eikä se ole mitään lupsakkaan mehukasta savolaesta sanarrieskoo, vaan kuivakkaan totista apostolista nuhteen ja kurituksen sanaa. Eikä vanhalestadiolainen ole kuka tahansa Raamatun lukija, vaan hän on Jumalan valittu, predestinoitu.
Ennakkoäänestystä ja vaalihuoneiden avautumista odotellessa on syytä hieman perehtyä, millainen pitää olla ja miten elää tullakseen predestinoiduksi.
Taivaan iloihin ennalta valituksi tuleminen ei ole suinkaan sama kuin ennakkoäänestys. Eivätkä ovensuukyselyt auta vihjeen saannissa, olenko se ennalta valittu juuri minä ja millä perusteilla. Johanneksen ilmestyksessä (7:3-9) luvataan, että valtaistuimen keskellä oleva karitsa kaitsee 144 000 valittua ja johdattaa heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.
Vanhalestadiolaiset eivät anna sataprosenttisen varmaa vastausta valituksi tulemisesta. Tosin maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (1811-99) hahmotteli 1850-luvulla hengellisen tiekartan, jota noudattamalla mahdollisuudet valituksi tulemiseen ovat paremmat kuin pelkästään sunnuntaisin kirkossa passiivisena leipäpapin saarnoja kuuntelemalla.
Raattamaa vertasi lestadiolaista valittujen seurakuntaa lammasaitaukseen ja lampaanhoitoon. Maailman valtakunnassa kristityt muodostavat lauman, jonka ylimmäisenä paimenena on Jeesus Kristus. Vaikka lauma vaeltaa maailmassa, se ei ole maailmasta, eikä maailma tunne laumaa enempää kuin Kristustakaan. Lestadiolaiset pitävätkin itseään kahden maailman kansalaisina.
Raattamaalle lestadiolaiset Jumalan valitut ovat ”Pohjan piskuinen lauma”, mutta se on totinen apostolinen uskonyhteisö. Maailmassa on suruttomia kristittyjä, mutta vain katuvat ja uskovat mahtuvat siitä ainoasta ovesta siihen yhteen lammashuoneeseen ja he pelastuvat. Uskottomilla ja pelkureilla on osa tulisessa järvessä.
Johanneksen ilmestyksistä Raattamaa nappasi Jeesuksen vaimon seurakunnan vertauskuvaksi. Vaimon saadessa selkäänsä suuren kotkan siivet, vaimo lensi Raattamaan tulkinnan mukaan nimenomaan Pohjoismaihin:
”On tännekin Lapin korpeen lentänyt elävä kristillisyys Pyhän Hengen siivillä. Ne Jumalan sanan siemenet, joita olette kylväneet, ovat vaikuttaneet, että elävä kristillisyys on syntynyt Euroopassa ja Ameriikassa. Pyhän Hengen tuuli se on kotkan siivet.”
Tämä Raamatun direktiivi johdattaa Raattamaan mukaan Sakarjan kirjan kahdeksanteen näkyyn, jossa enkeli näyttää profeetalle neljä tuulta taivaan alla, jotka tulevat ulos, astumaan kaiken maan hallitsijan eteen ja sanoo: ”katso, ne jotka pohjaan menevät, antavat minun henkeni levätä pohjan maalla.”
Profeetat jo näkivät ennalta elävän kristillisyyden kirkon lentävän pyhän hengen tuulen puhaltamana pohjoiseen ja asettuvan pesimään Lapin korpeen. Tästä puolestaan on Raattamaan mukaan johdettavissa selkeä linja ennalta valituksi tulemiseen nimenomaan Lapissa elämällä pastori Lars Levi Laestadiuksen (1800-61) oppien mukaisesti ja pysymällä seurakunnan ruodussa:
”Niinkuin Jeesus on syntynyt Betlehemin tallissa, samoin on elävä kristillisyys syntynyt aikakaudessamme halvassa Ruotsin-Lapissa, joka on esikoisseurakunta, joiden nimet taivaissa kirjoitetut ovat.”
Lestadiolainen seurakunta vartioi viinamäen aidan veräjää maailmalta ja suruttomilta niin tarkasti, että Siionin vuoren viinamäen lammashuoneen ohi ei mene yhtään tietä taivaaseen. Seurakunnalla on valta evankeliumin saarnalla sitoa ja päästää ja avata sulkea. Vain elävässä uskovassa oleville on annettu Taivaan valtakunnan avaimet maailman loppuun asti.
Kevään hallitusneuvottelut puolestaan näyttävät, kenellä on tämän puoleisen valtakunnan avaimet seuraavat neljä vuotta.
Lähde: Tapio Nykänen & Mika Luoma-aho (toim.): Poliittinen lestadiolaisuus. SKS 2013.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.