Punavihreys liitetään aatteena usein mielikuvissa tarpeettoman epäluuloiseen suhtautumiseen teknologiaan. Esimerkeiksi haluamme ottaa kaksi merkittävää keskustelua herättävää teknologian aluetta, geenimuuntelun ja ydinenergian.
Geenimuuntelu on kasvinjalostuksen moderni jatke. Alessandro Nicolian 1 738 tutkimusta käsittävän katsauksen (2014) ja maailman arvovaltaisten tiedeinstituutioiden mukaan geenitekniikalla tuotetut viljelykasvit eivät aiheuta tavanomaista viljelyä suurempia ympäristö- tai terveysriskejä. Silti Suomessakin elintarvikealalla GMO-vapaudesta pidetään kiinni ja myös Europarlamentin vasemmistoryhmä GUE/NGL vaatii geenimuuntelua koskevaan lainsäädäntöön tiukennuksia.
Geenimuuntelun vastustajien mukaan riippumattomia tutkimuksia ei kuulemma ole tarpeeksi. Geenimuunteluun keskittyvä GENERA-tietokanta sisältää kuitenkin parituhatta tutkimusta, joista noin puolet ovat riippumattomia. Geenimuuntelun hyödyt liittyvät suurempiin satoihin, ravintoarvojen parantamiseen, torjunta-aineiden vähentämiseen ja kestävämpien kasvien kehittämiseen.
Entä ydinenergia? Usein suomalaisessa keskustelussa ydinvoima asetetaan puhdasta, kotimaista uusiutuvaa energiantuotantoa vastaan ilman, että edes huomioitaisiin kuinka paljon korvattavaa fossiilisissa energianlähteissä on. Vuonna 2013 fossiiliset ja tuontisähkö kattoivat puolet energiankäytöstä. Toisesta puolikkaasta 43 prosenttia koostui puusta ja ydinvoimasta.
Ydinvoima on tehokas energiantuotantomuoto, joka parhaimmillaan käytettynä antaa lisää elintilaa luonnolle ja metsille, tuottaa lämpöä hiljaisesti ja hiilettömästi ja tuo makeaa vettä sinnekin, mistä jäätiköt häviävät tai missä ympärillä on vain merta.
Nasan tutkijoiden mukaan ydinvoima on säästänyt fossiilisiin verrattuna miljoonia ihmishenkiä, ja energiayksikköä kohden aiheutuneet ihmisuhrit ovat jotakuinkin samat tuuli- ja aurinkovoiman kanssa. Sekä ilmasto- että biodiversiteettitutkijat ovat vedonneet ydinvoiman puolesta.
Tulevaisuudessa käyttöön voidaan ottaa niin kutsutut neljännen sukupolven hyötöreaktorit, jotka pystyvät käyttämään suurimman osan uraanista uudelleen. Tämä olisi monikymmenkertainen parannus nykytilanteeseen. Samalla syntyy haitattomampaa jätettä. Neljäs sukupolvi edustaa sitä, mitä ydinreaktoreista pitikin tulla. Nykyiset reaktorit ovat poliittinen jäänne.
Parhaatkaan insinöörityön tuotteet eivät koskaan ole täysin riskittömiä, mutta punavihreää arvomaailmaa tunnustavien on tutkittava riskejä ja hyötyjä realistisesti ja faktapohjaisesti. Kuinka monen ihmisen pysyminen aliravittuna on hyväksyttävä hinta sille, ettei geenitekniikkaa käytetä? Kuinka monta kylää saa repiä auki hiilikaivoksen tieltä, jotta hinta pysyisi todistetusti pienempänä kuin ydinvoimassa?
On tehtävä arvovalinta. Energia ja teknologia ovat avaimia terveyteen ja kehitykseen. Uusien näkökulmien tuominen Vasemmiston sisäiseen keskusteluun on siis perusteltua – ei siksi, ettei olisi punavihreä, vaan siksi, että on.