Luin kuusivuotiaalle lapsenlapselle iltasatua Mauri Kunnaksen Koiramäestä. Siinä oli kuvattu vanhaa aikaa ja ammatteja kuten räätäli. Satu ja lapsen kysymykset saivat pohtimaan kehityksen kulkua. Mitä ammatteja mahtaa olla silloin, kun hän kolmikymppisenä lukee iltasatua omalle lapselleen? Seuraavana päivänä työn tulevaisuutta esitteli tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Työn Paikka -työllisyyden kuntakokeilun seminaarissa Hämeenlinnassa. Parin tunnin aivomyrsky pisti jokaisen läsnäolijan miettimään, mihin ollaan menossa ja kenen ehdoilla tulevaisuutta rakennetaan.
Päällimmäiseksi nousi globaali sota työpaikoista ja Suomen selviytyminen siinä. Kuulimme, että Suomi on jo viisi vuotta jäljessä Ruotsin robottilaakson kehityksestä. Kiinassa panostetaan hurjia rahasummia robotisointiin, joka kytkeytyy muun muassa Big Datan hallintaan, pilvilaskentajärjestelmiin ja Internet of Things -kehitykseen. Koneiden ja laitteiden välinen kommunikaatio (M2M-viestintä) on yleistymässä ja 3D-mallinnus ja -tulostus ovat mullistamassa työmarkkinat täysin. Tuntoaistia ja katsetta hyödyntävä teknologia tuo vähintään yhtä suuren muutoksen (työ)elämään kuin kännykän kehittäminen aikoinaan.
Mitä tapahtuu Suomessa? Sitra, Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja eduskunnan tulevaisuusvaliokuntakin ovat näitä asioita tuoneet esille. Mutta kuuntelevatko poliitikot? Onko lisätty T&K-panostuksia, että pysyttäisiin edes hevoskärrymeiningissä globalisaation vauhdissa?
Vaikuttaa aika surulliselta. Sama virsi yritysverotuksesta tai työn sivukulujen laskemisesta on oikeiston huulilla. Vasemmistolta on onneksi tullut energiakeskustelussa hieman uutta säveltä, mutta puhutaanko siitä, mille aloille uudet työpaikat syntyisivät?. Meneekö Suomessa aikaa liikaa hallintorakenteiden uudistamisvääntöihin?
Ihmiset ovat hämmentyneitä. Työelämä murenee, perinteiset teollisuuden työpaikat yksi toisensa jälkeen lakkaavat, työttömyys ja epävarmuus lisääntyvät. Suomi elää Nokia-krapulassa, ajatus ei oikein luista.
EK haluaa koko Suomen työväestölle nollasopimusten työmarkkinat ja yksityistetyn julkisen sektorin, vaikka sen pitäisi innostaa jäsenyrityksiään uusiin innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Ay-liike on jämähtänyt puolustuspoteroon, kun sen pitäisi olla sen lisäksi kehittämisen kärkijoukoissa.
Nyt olisi riitelyn sijaan aika poliitikkojen ja työmarkkinajärjestöjen yhteiselle ajatuspajalle tulevaisuuden tutkijoiden kanssa. Robotisaatio ja muu uusi teknologia tulee joka tapauksessa, halusimme tai emme. Uutta työtä tarvitaan ja vanhaa pitää jakaa, muuten työttömyys kasvaa ja menetämme rahoituksen hyvinvointivaltiolta.
Seuraavasta eduskunnasta riippuu se, millaisen työn ja tulevaisuuden annamme tämän päivän lapsille. Nähdäänkö näitä aiheita vaalikeskusteluissa?
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu ja on ollut vuosina 2003–2007 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsen.