Vierasmaalaiset marjanpoimijat ovat aiheuttaneet keskustelua marjanpoiminnan pelisäännöistä. Osassa mielipiteitä ollaan hyväksymässä nykyinen käytäntö. Toisaalla taas esitetään vaatimuksia pelisääntöjen luomiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun.
SAK:n Lapin aluetoimikunta kannattaa kaikkia niitä näkemyksiä, jotka puoltavat työsuhteista marjanpoimintaa. Tämä malli on käytössä naapurimaassa Ruotsissa.
Suomessa marjayrittäjät vastustavat tätä perustellen sitä kannattamattomana. Ruotsissa yrittäjällä on varaa maksaa poimijoille palkka ja jalostaa tuotteet samoille markkinoille kuin Suomen marjayrittäjät.
Nykyinen olemassa oleva käytäntö vierasmaalaisten marjanpoimijoiden suhteen on varsin kummallinen. Siinä ulkomaalaisten taloudellista hätää hyväksi käyttäen värvätään yrittäjien toimesta poimijat maahan. Yrittäjät järjestävät majoituksen korvausta vastaan, hankkivat kulkuneuvot ja sitovat tällä toimenpiteellä poimijat hallintaansa ja johtavat poimintaprosessia.
Yrittäjä kerää johtoasemallaan poimijoiden marjat korvauksella itselleen. Hinta määräytyy kilpailutilanteen mukaan, mutta poimija ei kilpailutilanteesta hyödy, vaan hän on sidoksissa hänet majoittaneeseen yrittäjään. Normaalisti jokamiehenoikeudella poimituista marjoista poimija saa päättää, kenelle marjat myy.
SAK:n Lapin Aluetoimikunta näkee tässä nykyisessä toiminnassa torppariajan piirteitä. Ulkomaalaisten käyttäminen marjanpoiminnassa ei ole puolusteltavissa sillä, että marjoja riittää kaikille tai marjat jäävät metsään.
Tässä asiassa ei ole kysymys kummastakaan argumentista. Kysymys on ihmisen hädänalaisen tilan hyväksikäytöstä.
Tämänkaltainen toiminta on häpeällistä ja sitä ei voi hyväksyä missään oloissa. Köyhyys ei voi olla kriteeri alistamiselle ja hyväksikäytölle. Toiminta on vieras suomalaisessa hyvinvointivaltion tunnusmerkistössä ja kuvastaa hyvin poimijoiden isäntien moraalista ajattelua ja ihmiskäsitystä.
uutiskirje 
