Tänä vuonna helteinen kesä on hellinyt etelän lämpöä kaipaavia ja aiheuttanut kylliksi nihkeää oloa meille kylmäverisemmille. Kesäloma tuli ainakin telakalla tarpeen, sillä ennen lomaa pelkkä haalareissa seisominen työkohteessa sai hien virtaamaan pitkin selkäruotoa.
Parin viikon loman aikana telakka sai uuden omistajan, mikä toivottavasti johtaa aikanaan siihen, että uudet tuulet puhaltavat ja voimme taas keskittyä laivanrakentamiseen päämäärättömän sähläämisen sijasta.
Kesälomalla pitäisi olla tilaa rauhoittumiselle, rentoutumiselle ja ”työvoiman uusintamiselle”, niin kuin virallinen TES-kiertoilmaisu asiasta lausuu. Monelle epävarma taloudellinen tulevaisuus ja lomanviettopaikan puute kuitenkin tekevät rentoutumisesta vaikeampaa.
Vaikka meno työpaikoilla oli ennen kovaa, se oli sentään ”reilua”.
Nykyduunarit voivat vain haaveilla kesämökistä, jossa lomaansa viettää, jolleivät aikaisemmat sukupolvet ole sellaista aikanaan hankkineet. Työntekijöiden palkkakehityksen suhteellinen lasku näkyy hyvin siinä, että 1970-luvun Suomessa tavallisilla työssäkäyvillä ihmisillä oli varaa hankkia omistusasunto, auto ja kesäpaikka ilman, että niiden hankkimiseksi joutui laittamaan itseään elinikäiseen velkavankeuteen.
Henkilökohtaisen varallisuuden kartuttamisen ei toki pidä olla itsetarkoitus, mutta työntekijöiden taloudellisen aseman jatkuva vaikeutuminen kertoo karua kieltä siitä, että raha virtaa yhteiskunnassamme yhä useammin ylöspäin eikä tälle kehitykselle tunnu tulevan loppua.
Sukumme kesäpaikan läheisessä merenlahdessa pesivillä joutsenpareilla elo näyttää sujuvan huomattavan vaivattomasti. Aikoinaan lahtea hallitsi iäkäs ukkojoutsen, joka karkotti kilpailevat pariskunnat reviiriltään ja kahmi itselleen ja poikueelleen viiden parin kokoisen alueen. Viimeisinä vuosinaan se palasi hallitsemaan aluettaan vielä puolisonsa kuoltua.
Nyt lahdessa alati laajenevan kaislikon suojissa pesii neljä poikuetta, joilla jokaisella näyttää olevan neljä poikasta. Kesän aluksi reviireistä käydään pieniä kahnauksia, mutta kukaan pareista ei ole haalinut itselleen tavattoman suurta osuutta ja näin kaventanut muiden parien elinmahdollisuuksia. Kohtuus on taannut sujuvan yhteiselon joutsenien keskuudessa.
Kohtuutta toivoisi löytyvän myös ihmisten keskuudesta. Kukaan ei loppupeleissä hyödy siitä, että osa ihmisistä kasvattaa varallisuuttaan suhteettomasti niin, että se pakottaa toiset ahtaalle aiheuttaen pahoinvointia, pelkoa ja kärsimystä kaikille.
Vaikka entisajan kapitalistit olivat usein öykkäreitä, he silti arvostivat työntekijöitä ja tyytyivät kohtuulliseen voittoon. Nykyisten hymyilevien sosiopaattien aikakaudella tulee ikävä vanhoja ärjyviä tehtaanpatruunoita. Vaikka meno työpaikoilla oli ennen kovaa, se oli sentään ”reilua”.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.