Eteläafrikkalaisen Deon Meyerin trillerin Metsästäjän sydän tapahtumat sijoittuvat Nelson Mandelan presidenttikauden jälkeisen aikaan vuoteen 2002. Mandela on maassa edelleen kansainvälinen rotusorron vastaisen taistelun ikoni, mutta maan sisäpolitiikan kuviot kulkevat eri tahtiin. Korruptio rehottaa, huumebisnes pyörii, kuten muukin rikollisuus, eikä suurtyöttömyys ota laantuakseen.
Vapaudesta ja itsenäisyydestä huolimatta uusi ANC:n johtama hallinto on kansainvälisen suurpääoman kuristusotteessa. Valkoisten omaisuutta ei uskalleta kansallistaa, koska kansainväliset suuryritykset ja suursijoittajat uhkaavat vetäytyä maasta. Talouspolitiikan sijaan jäljelle jää heiveröinen korruptiolla kyllästetty sosiaalipolitiikka.
Vapaus on palkintona epämääräinen. Sitä ei voi hypistellä, kuten rahaa. Mukaansa tempaavan trillerin huumeparoni Arendse toteaakin: ”Nelson Mandela oli Mooses, joka johdatti meidät Luvattuun maahan, mutta siellä ei ollut maitoa eikä hunajaa.”
Metsästäjän sydän eroaa perinteisistä länsimaisista dekkareista ja trillereistä tiukalla yhteiskunta- kritiikillä.
Arvoituksellinen päähenkilö Thobela ”Tiny” Mpayiheli työskentelee moottoripyöräkorjaamossa apumiehenä. Hänellä on kuitenkin huomattavasti värikkäämpi ja rajumpi tausta apartheidin vastustamisen ajoilta. Seesteistä perhe-elämää viettävän Thobelan hurja menneisyys särkee idyllin, kun hän saa yllätysvieras Monica Kleintjesilta salaperäisen kuljetustehtävän Kapkaupungista Lusakaan. Monican isän henki on uhattuna, ellei kuljetus onnistu.
Niinpä trillerin tapahtumat keskittyvät Monican isän tallentaman tietokoneen kovalevyn jahtiin.
Metsästäjän sydämen tapahtumien vyörytysten alku sijoittuu vuoteen 1984 apartheidin vastaisen taistelun käydessä kiivaimmillaan. Tuolloin Mandela istui vielä Pollsmoorin vankilassa.
Etelä-Afrikka näyttäytyy eräänlaisena globaalin kapitalismin tulevaisuudenkuvan pienoismallina, huonojen uutisten varastona, jossa rikolliset ovat järjestäytyneet huomattavasti tiiviimmin ja tehokkaammin kuin ns. kunnolliset kansalaiset. Kaikki ovat kaikkien riistaa.
Apartheidin vastaisen taistelun aikana Etelä-Afrikassa CIA, KGB, Stasi, ANC ja Etelä-Afrikan apartheid-hallitus olivat ilottomassa sekamelskassa keskenään. Tarinan rikoskomissaari Janina Mentz pohtii, miten kummallista peliä hänen kotimaassaan pelataan. ”Peliä, jossa jokainen tiesi heidän tietävän ja he tiesivät heidän tietävän, että he tiesivät.” Ketkä vedättävät, ketä ja miksi? Entä mitä muuta tästä vuosikymmenten sekamelskasta jäi kuin sekasorto, katkeruus, epätoivo ja päättymätön väkivalta.
Ajatuksia herättävä, taiten kirjoitettu Metsästäjän sydän eroaa perinteisistä länsimaisista dekkareista ja trillereistä tiukalla yhteiskuntakritiikillä penkoessaan esiin rotusorron aiheuttamien menneisyyden haamujen tekosia. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä, vaan esitetään niitä syitä, jotka kolmesataavuotinen Afrikan väkivaltainen historia oli mustien ja valkoisten välille kylvänyt. Luonnon, afrikkalaisen tunnelman, maansa kauneuden ja melankolian kuvaajana kirjan alkulauseista alkaen Meyer on mestarillinen tuntien syvää sympatiaa kotimaataan kohtaan.
Ihmisen pahuuden ja hyvyyden loputon dialogi ja huuto humanismin perään ovat kirjan keskeisiä teemoja.
Thobelan katsellessa Amsterdamissa afrikkalaisia esineitä myyvän puodin näyteikkunaa hän pohdiskelee:
”Afrikka pähkinänkuoressa länsimaiseen olohuoneeseen, putsattuna ja kesytettynä, mustan maanosan haavat sidottuina kapitalistin valkoisella siteellä, kansojen kulttuurit ja kielet kutistettuina pariin puiseen, irvistävään naamariin ja piskuisiin valkoisiin norsunluufiguureihin.” Saatatko sen paremmin sanoa.
Deon Meyer: Metsästäjän sydän. Suom. Marja Luoma. Gummerus 2014.