Savonlinnan Oopperajuhlien uuden taiteellisen johtajan, oopperalaulaja Jorma Silvastin kauden ensimmäiset juhlat ovat odotettua Welshin National Operan vierailua vaille juhlittu. Silvasti myhäilee tyytyväisenä, sillä juhlakausi on sujunut taiteellisesti menestyksekkäästi, ja lipunmyyntikin hyvin. Erityisesti koskettava ja erinomaisesti esitetty Aulis Sallisen Kullervo-ooppera on ollut kesän kohokohta. Jo sen harjoituksia seuratessaan Silvasti hihkui innoissaan: ”Kullervosta tulee hieno, tulkaa katsomaan!” Ja hieno siitä tulikin.
Kauan juhlille odotettu Welshin National Opera esittää Verdin Nabuccon ja Puccinin Manon Lescaut’n tällä viikolla. Maineikkaan oopperan saamisessa Savonlinnaan auttoivat Silvastin hyvät verkostot, tässä tapauksessa tuttavuus Walesin kansallisoopperan johtaja David Pountneyn kanssa. Silvasti arvostaa suuresti hänen otettaan oopperataiteeseen.
Walesilaisten piti vierailla juhlilla jo kymmenen vuotta sitten, Pountneyn olettaessa, että Silvasti jo tuolloin olisi ollut juhlien taiteellinen johtaja. Silloisessa johtajavalinnassa hänet kuitenkin oli syrjäyttänyt Raimo Sirkiä. Se vähän kirpaisi, mutta ei Silvasti enää menneitä murehdi, vaan johtaa organisaatiotaan varmoin, lämminhenkisin ottein ja suunnittelee täyttä häkää tulevien kesien ohjelmistoja taiteellisesti korkeatasoiset kriteerit ja suomalaisuus ohjenuorinaan.
”Enpä ollut kaksinen laulajakaan”
Upean kansainvälisen uran merkittävissä oopperataloissa tehnyt Silvasti tuntee hyvin Savonlinnan Oopperajuhlat. Hän liittyi juhlien kuoroon viisitoista -vuotiaana pojankoltiaisena vuonna 1974.
– Enpä minä tuolloin paljoakaan oopperaa ymmärtänyt, enkä ollut kaksinen laulajakaan, mutta kuorolaisilla oli aina hauskaa, kun haahuiltiin kaupungilla ja päästiin matkustamaan ulkomaillekin. Solistidebyyttini tein, juhlien kestosuosikin, Taikahuilun Taminona vuonna 1983.
Jorma Silvasti on Savonlinnasta kotoisin oleva paluumuuttaja, joten savonlinnalaiset ja tietysti oopperaväki ovat toivottaneet hänet lämpimästi tervetulleeksi. Nykyään hän asustelee metsämökissä Kerimäen Makkolassa laulajapuolisonsa ja adoptoimansa suomenajokoiran kanssa.
– Olen ollut oopperajuhlilla mukana vuodesta 1975 alkaen, mutta kyllähän omaa osaamista taiteellisen johtajan tehtävissä on pitänyt jännittääkin, sillä olen vastuussa satojen ihmisten työn onnistumisesta. Haluan karsia kannoiltani liiat toiveet siitä, että olisin ihmeidentekijä näin isossa organisaatiossa. Peruskivet ovat valaneet edeltäjäni. En minä niitä murra. Jollain tavoin tosin haikailen Martti Talvelan johtamiskauden yhteisöllisyyttä ja kansallista tunnetta, joita yritän vahvistaa kaudellani. Martin aikana ulkomailla työskentelevät suomalaiset laulajat esiintyivät kesäisin Savonlinnassa itseoikeutetusti, ja nuoret suomalaislaulajat saivat sydämellisen, kannustavan vastaanoton debytoimaan solisteina ja kuoron riveissä, Silvasti muistelee.
– Myös amatöörejä arvostettiin osana ensembleä. Haluan vahvistaa tätä hyvää Savonlinnan henkeä.
Martti Talvelan testamentti juhlille on monelta muultakin osin korvaamaton.
– Martti oli tinkimätön taiteellisesti ja sai seutukunnan ihmiset mukaan juhlien organisaatioon. Hän myös toi, tänä kesänäkin esitetyn, suomenkielellä lauletun Mozartin Taikahuilun ohjelmiston kestosuosikiksi sekä suomalaiset uutuusoopperat. Taikahuiluun minulla on ”viharakkaussuhde”, mutta kyllä sen ohjelmistoon sujautin saadakseni antaa nuorille solisteille tilaisuuden esiintyä täällä. Nämä oopperat ovat madaltaneet kynnystä oopperataiteen pariin.
”Minulla ei sinänsä ole mitään hyviä modernisointeja vastaan”
Ensi vuonna ohjelmistorakenne muuttuu niin, että tavan takaa Oopperajuhlat huipentaneet vierailuesitykset ovatkin juhlien ensimmäisellä viikolla. Vuoden 2015 juhlat alkavat kevyehkösti Volksoper Wienin Iloinen leski -operetilla. Seuraavalla viikolla Dresdenin Semperoper kutsuu kuulijansa Figaron häihin. Seuraavallekin kaudelle Silvasti on rekrytoinut kaksi vierailevaa oopperaa, ja yksi juhlien omista tuotannoista jää resurssipulan vuoksi pois ohjelmistosta. Uuden suomalaisen oopperan tilaamista hän lupailee Suomen itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017.
Eikä Silvasti kaihda kevyemmänkään musiikin limittämistä ohjelmistoon. Konservatiivisempi oopperaväki kavahti, kun Tarja Turunen päästettiin Oopperajuhlille konsertoimaan kahtena kesänä. Turusta Silvastin kaudella tuskin nähdään, mutta hän kaavailee palauttavansa ohjelmistoon vaikkapa 1980-luvulla olleita iltamia, joissa oopperaväki ”heittäytyy vapaalle” ja esittää kauden oopperoiden hittejä kevyemmin ja vapaamuotoisemmin.
Ohjauksilta Jorma Silvasti odottaa ja vaatii tarinan välittymistä.
– En halua sellaista saksalaistyylisen Regietheatterin tyylisiä produktioita , joissa ohjaajat ovat alkaneet konstailemaan, tekemällä yltiömodernisoituja teoksia lähinnä toisilleen. Katsojat ovat hämillään ja kokevat itsensä tyhmiksi. Minulla ei sinänsä ole mitään hyviä modernisointeja vastaan, mutta teosten modernisointi ei saa olla perusteeton itsetarkoitus. Kukahan se sanoikaan viisaasti, että nykyään asiat ovat vinksahtaneet sille tolalle, että jos joku rohkenee tuoda perinteisen epookkiohjauksen näyttämölle, niin se on kovinta modernisointia.”
”Taiteeseen pitää investoida nyt”
Savonlinnan oopperajuhlien merkitys kansallisesti ja kansainvälisesti on Silvastin mukaan mittaamaton.
– Savonlinna on tuonut tarinansa alusta alkaen, vuodesta 1912 suomalaista oopperaa maailman kartalle. Nykyään Savonlinnan Oopperajuhlat tunnetaan laajalti maailmalla, näytösten katsojista noin joka kymmenes on ulkomaalainen. Kansallisesti pitää muistaa, että juhlat ovat tuoneet oopperan pariin paljon uutta yleisöä, sellaistakin, joka ei muutoin käy oopperassa.
Ulf Söderblom on todennut osuvasti, että ilman Savonlinnan Oopperajuhlia, meillä ei olisi Kansallisoopperaa.
– Savonlinnan Oopperajuhlien mukanaan tuoma laaja kiinnostus oopperaa kohtaan vauhditti myös Kansallisoopperan uuden talon rakentamista Helsinkiin, Silvasti muistuttaa.
Hän korostaa myös sitä, kuinka tärkeät Savonlinnan kesäiset juhlat ovat taloudellisesti ja osana yhden Suomen kauneimman kaupungin imagoa.
Suomen profiloinnissa kulttuurikansana hyvän musiikkikoulutuksen saaneet etevät muusikkomme ovat Silvastinkin mielestä kullanarvoisia.
– Kuulun siihen kultaiseen 60–70-luvun ikäluokkaan, joka on saanut valtion tukemana hyvän taiteellisen koulutuksen aina musiikkileikkikoulusta alkaen apurahoineen. Nyt näitä rakenteita, taiteen rahoittamista ja alan koulutusta taidekasvatuksesta lähtien ollaan romuttamassa. Ei riitä, että vain retoriikan tasolla ylpeillään esapekkasalosista ja karitamattiloista, vaan pitää huolehtia siitä, että uudetkin kyvyt saavat mahdollisimman hyvät resurssit ponnistaakseen hyvään ammattitaitoon, jotkut jopa kuuluisuuteenkin. Taiteeseen pitää investoida nyt, sillä on suuri vaara, että pian olemme sellaisessa kulttuurisessa kuopassa, josta on vaikea kavuta ylös. Taiteen saatavuuden takaaminen myös koko kansalle on sivistysvaltion ensisijainen tehtävä.
”Yritämme löytää myös maksuttomia koko kansan kohtauspaikkoja”
Oopperataiteen elitismistä puhuttaessa Silvasti huomauttaa, että toki ooppera on kallein taidemuoto, koska siinä yhdistyvät kokonaisvaltaisesti taiteen kaikki eri elementit.
– Oopperan tuotantokustannukset ovat korkeita, mutta pitää muistaa produktioiden työllistävä vaikutus. Elitismi yhdistetään pääsylippujen hintaan, ja kyllähän Savonlinnan oopperajuhlien liput ovat törkeän kalliita. Pitää kuitenkin muistaa, että 80 prosenttia juhlien rahoituksesta tulee pääsyliput lunastaneilta. Sikäli meillä on hyvä omatunto suhteessa siihen, kuinka paljon yhteiskunnan varoja tärväämme. Yritämme löytää myös maksuttomia koko kansan kohtauspaikkoja esityksiin, Silvasti kaavailee.
Ehkä Savonlinnan Oopperajuhlien oopperaesityksiä tulevaisuudessa katsellaan screeniltä Savonlinnan torilla ihanan rasvaiset lörtsyt kourassa.
Welsh National Operan Nabuccon ensi-ilta 29.7. Savonlinnan oopperajuhlilla. Muut esitykset 31. 7. ja 2. 8.
Manon Lescaut’n ensi-ilta on 30.7 ja toinen esitys 1. 8.
uutiskirje 