Kesä on täällä ja eduskunta jää tauolle. Ei kuitenkaan ihan vielä, sillä eduskunta kokoontuu poikkeuksellisesti vielä juhannuksen jälkeen. Silloin täysistunnossa valitaan uusi pääministeri ja eduskunnalle annetaan tiedonanto hallitusohjelmasta. Heinäkuun ensimmäiselle viikollekin on vielä istuntovaraus tarpeen mukaan.
Kokoomus valitsi viime lauantaina uudeksi puheenjohtajakseen Alexander Stubbin, jonka arvot ovat niin oikealla, että vasemmistolaista hirvittää. Törmäyskurssi Antti Rinteen kanssa minihallitusneuvotteluissa on hyvin todennäköinen. Rinne haluaa pitää kiinni ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä, jotka molemmat kokoomus haluaa poistaa.
Stubb sanoi valintansa jälkeen, että kevään kehysriihessä tehdyissä säästöpäätöksissä pysytään. Lähes samaan hengenvetoon tuore puheenjohtaja kuitenkin totesi, että minihallitusneuvotteluissa lapsilisien leikkaamista voitaisiin tarkastella uudelleen ja muitakin päätöksiä hän olisi valmis avaamaan. Kokoomuksen puoluekokousedustajat myös hyväksyivät aloitteen, jonka mukaan Suomi irtaantuisi maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Huomioitavaa on, että Suomi liittyi vasta marraskuussa 2011 kansainväliseen sopimukseen, eikä siitä noin vain voida irtisanoutua.
Tämäkö on sitä pitkäjänteistä politiikkaa, jolla Suomi saadaan nousuun? Stubbin sydän sykkii pyöräilyn ja Twitterin lisäksi Natolle. Vaikka Stubb ei olekaan suoraan sanonut, että Nato-jäsenyys tulee kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan, voi vain arvailla, mitkä suunnitelmat ovat.
Huomionarvoista on, että myös muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat väläytelleet jo aiemmin tehtyjen päätösten avaamista uudelleen. Muun muassa ministeri Räsänen on tuomassa neuvottelupöytään jo päätetystä kotihoidontuen jakamisesta luopumisen. Vasemmistoliitto esitti jo huhtikuussa kehysriihessä, että neuvotteluja olisi jatkettu, mutta silloin kaikki muut hallituspuolueet olivat valmiita kuittaamaan tehdyt päätökset, ja vasemmistoliitto sai lähteä hallituksesta.
Nähtäväksi jää, millaisiksi minihallitusneuvottelut muodostuvat, ja kuinka pitkälle demarit ovat valmiita menemään. Heillä toisessa vaakakupissa on joko kokoomuksen esitysten hyväksyminen tai sitten hallituksen mahdollinen kaatuminen ja ennenaikaiset eduskuntavaalit, joissa kokoomus näyttäisi tällä hetkellä olevan vahvoilla.
Löytyykö demareilta selkärankaa ja halua taistella omien arvojensa mukaisesti näissä minihallitusneuvotteluissa vai antavatko he periksi kokoomukselle ennenaikaisten eduskuntavaalien pelossa?
Edelleenkään ei ole poissuljettua, että eduskuntavaalit järjestettäisiin jo syksyllä. Siksi on tärkeää käyttää kesän lomapäiviä lepoon ja ladata akkuihin uutta virtaa. Syksyllä polkaisemme eduskuntavaalikampanjan täydellä teholla käyntiin, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.