Happihyppely
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama liikuntalakiuudistusta valmisteleva työryhmä sai esityksensä valmiiksi tämän kevään aikana.
Uusi liikuntalaki on tarkoitettu astumaan voimaan vuoden 2015 alusta ja siinä määritellään tarkasti eri toimijoiden tehtävät liikunnan kentällä. Esityksen mukaan: ”Kunnan tehtävänä olisi luoda edellytyksiä paikallistasolla järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen, tukemalla kansalais- ja seuratoimintaa, rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja sekä kehittämällä kuntien välistä ja alueellista yhteistyötä. Kunnan tulee kuulla kunnan asukkaita liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä sekä osana terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistä arvioida kunnan asukkaiden liikunta-aktiivisuutta. Muutoksella vahvistettaisiin liikunnan peruspalveluluonnetta.”
Liikuntalain tulkinta liikunnan peruspalveluluonteen vahvistamisesta on tärkeä kuntien kannalta, sillä niiden toteuttaessa edellä mainittuja peruspalvelutehtäviä asukkailleen, ei kuntien tulkita toimivan markkinoilla kilpailua vääristävänä tekijänä. Kunta voi tuottaa liikuntapalvelunsa itse sekä yhteistyössä toisen toimijan, kuten seuran kanssa tai ostopalvelusopimuksella.
Liikuntapalveluilla rakennetaan mielikuvaa miellyttävästä asuinalueesta.
Kuntien liikuntapalveluiden organisointi on moninaista. Joissakin kunnissa liikuntapalveluita hallinnoi itsenäinen liikuntavirasto kun taas toisissa toiminnot on keskitetty kokonaisuudelle, joka pitää sisällään esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluita. Näitä hallintokuntia ohjaa poliittisesti valittu lautakunta tai johtokunta, joka on vastuussa päätöksistään kunnanhallitukselle ja sen valtuustolle.
Liikuntapalvelut ja kuntien rakennuttama liikuntainfrastruktuuri nähdään kuntalaisten näkökulmasta tärkeinä asuinalueiden viihtyvyyttä parantavina tekijöinä ja niiden kehittämisellä on laaja kuntalaisten tuki. Uusia asunalueita on omassa kotikaupungissani, Helsingissä, markkinoitu tuleville asukkaille nimenomaan liikunnallisin mielikuvin. Venesatamat, uimarannat ja lenkkipolut ovat niitä palveluita, joilla uuteen kaupunginosaan halutaan houkutella ihmisiä. Liikuntapalveluilla rakennetaan mielikuvaa miellyttävästä asuinalueesta.
On erittäin tärkeätä huomioida, että kuntalaisten liikuttamisen ei voida katsoa rajoittuvan pelkästään liikunta- tai vapaa-ajanhallintokuntien alueelle. Kuntalaisten liikkumista edistetään esimerkiksi kaupunkisuunnittelun, opetustoimen ja sosiaalitoimen päätöksillä. Pyörätieverkostoilla, lähimetsillä, koulujen pihoilla ja liikunnan käyttämisellä sosiaalityön apuvälineenä on suuri merkitys kuntalaisten liikunta-aktiivisuudelle.
Useita kuntia vaivaa kuitenkin rakenteellinen valuvirhe, sillä eriytetyt budjetit asettavat sellaisetkin hallintokunnat taistelemaan määrärahoista keskenään, joiden välisellä yhteistyöllä olisi kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeä merkitys. Tämä ongelma ilmenee etenkin taloudellisesti haasteellisina aikoina, jolloin kulttuurin ja liikunnan määrärahoista joudutaan käymään painavia neuvotteluja tiukentuvan budjetin puristuksessa. Tällöin uusien asuinalueiden liikuntapaikkarakentamisesta lähdetään helposti säästämään.
Toisaalta tiukat taloudelliset ajat pakottavat virkamiehet ja kuntapäättäjät pohtimaan palveluiden toteuttamista uusista näkövinkkeleistä. Helsinki ei ole ollut edelläkävijä hallintokuntien välisen yhteistyön suhteen. Liikuntaseurat, asukasyhdistykset ja liikuntapalveluiden muut käyttäjät ovat jo pitkään antaneet signaalia kaupungissamme siitä, että opetustoimen ja liikuntatoimen tilojen varaus tulisi yhdistää yhden toimijan alle.
Vasta nyt kaupunki on päässyt ratkaisuun pilotin ottamisesta kokeiluun. Tässä pilotissa liikuntavirasto vastaa tiettyjen koulujen liikuntatilojen varauksesta niiden käyttäjille. Tavoitteena on että koulujen liikuntatilojen käyttöaste kasvaa ja varaus yksinkertaistuu.
Uusi liikuntalakiesitys painottaa kuntalaisten kuulemista päätöksenteossa. Kuntalaisten liikkumisen kannalta onkin eriarvoisen tärkeää että he voivat olla alusta asti mukana suunnittelemassa asuinalueidensa palveluita. Monet innovaatiot kumpuavat palveluiden käyttäjiltä. Lähiliikuntapaikat, pienpelikentät, skeittirampit ja lailliset graffitinmaalausseinät ovat mullistaneet käsityksen perinteisistä liikuntapuistoista. Ne eivät ole enää pelkästään suorituspaikkoja vaan myös hengailupaikkoja, jotka on helpompi kokea omiksi kun niiden käyttäjä on päässyt itse mukaan suunnittelemaan kokonaisuutta.
Kunta onnistuu parhaiten asukkaidensa liikuttajana monitahoisen dialogin kautta, jossa päätöksentekijät kuulevat kuntalaisia palveluiden käyttäjinä ja samalla tarkastelevat kokonaisuutta hallintokuntarajojen yli.
Kunnallisten päätöksentekijöiden päätösten pitää perustua asukkaiden arkikokemuksen lisäksi tieteelliseen faktaan ja erilaisten päätöksentekomallien merkitystä kuntalaisten terveyden sekä hyvinvoinnin edistämiselle tulee avata viimeistään lautakunnankokousten esityslistoissa. Asukasyhdistyksiä ja liikuntaseuroja voidaan uusin avustusohjein kannustaa houkuttelemaan laajempia käyttäjäryhmiä liikunnan pariin. Työpaikalle tulee päästä järkevästi ja turvallisesti polkupyörällä ja illan kauppareissun yhteydessä torin kulmalla sijaitsevan voimailulaitteen käytöllä toimistotyössä jumiutuneet hartiat saavat uutta voimaa.
Liikunnan ei pidä olla suorituskeskeistä vaan sen pitää olla helposti lähestyttävä osa kunnan asukkaiden arkea ja vapaa-aikaa, jolloin mahdollisimman moni hyötyy sen kiistattomista hyvinvointivaikutuksista.
Kirjoittaja on Helsingin liikuntalautakunnan puheenjohtaja ja TUL:n hallituksen jäsen.
uutiskirje 