Totalitaaristen toimien suuruus lumoaa, hypnotisoi ja lamaannuttaa. Kaikki on omissa käsissä eivätkä kädet saa laskea yhtään. Tiistaina Kremlissä kädet heiluivat turhankin korkealla kun Sevastopolin kaupunginjohtaja Aleksej Tšalyi tuuletti ja presidentti Vladimir Putin ohjasti isällisesti miehet kättelyyn.
Iskulauseet kansanvihollisista istuvat hyvin Putinin puheeseen. Varsinaisia sosiopaatteja, sanoo kolumnisti Julija Latynina, joka ei sanojaan yleensä säästele. Venäjä on siirtynyt neototalitarismiin.
Ulkopolitiikan raskaaseen vaikuttajakaartiin Venäjällä kuuluva päätoimittaja Fjodor Lukjanov kirjoittaa käynnissä olevan Perestroika 2014:n. Lukjanov sanoo kolumnissaan Gazeta.ru -lehdessä, että Moskova on aloittanut todella valtavan pelin, jossa riski on melkoinen, mutta eipä mahdollinen voittokaan vaikuta olevan aivan pieni.
Venäjä näkee suhteen länteen jatkuvana taisteluna paremmuudesta.
Vanha maailmanjärjestys lakkaa olemasta ja uuden on alettava pian muotoutua. Mihail Gorbatshov puhui jo vuonna 1986 uudesta maailmanjärjestyksestä, joka olisi välttämätön, mutta hän ei siinä onnistunut. Lukjanovin mukaan Putin palaa tuohon samaan tienhaaraan yrittämään uudelleen.
Kohti totalitarismia
Riskit eivät ole vielä realisoituneet, mutta olemmekin vasta alussa, kuten Aleksandr Morozov kirjoittaa Colta.ru -verkkojulkaisussa: ”On ilmeistä, ettei Putinilla ole mitään ’uuden maailmanarkkitehtuurin’ suunnitelmaa. Se joko muotoutuu tai sitten ei, itse vallankumouksen liikkeiden mukaan. Krim on vain ensimmäinen selvä todiste – kaikki on mahdollista.”
Moskovan Carnegie-instituutin liberaali tutkija Lilia Ševtsova laukoo, että Putinin Venäjä voi olla olemassa nykyään ainoastaan militaristisena valtiona, joka etenee vääjäämättä kohti totalitarismia sen kaikilla herkuilla.
Viime viikolla ekstremistisen sisällön (jota viranomaisten ei tarvitse eritellä) vuoksi verkosta Venäjällä suljetun Ježednevnyi Žurnalin varapäätoimittajan Aleksandr Goltsin mukaan Venäjä näkee suhteen länteen jatkuvana taisteluna paremmuudesta. Vihollinen käyttää kaikki näennäiset yhteistyömuodot mahdollisuutena heikentää Venäjän sotilasmahtia ja kieltää kansanäänestyksen tulos Krimillä.
Lukjanovin tekstin ydin on se, että nyt tai ei koskaan.
Uskollisuutta öljytuloilla
Päävastuu Venäjän muutoksessa on tietenkin Venäjän kansalla. Venäjä on liukunut autoritarismista totalitarismiin. Putinin hallinto oli tarpeeksi älykäs jakaakseen osan maan massiivisista öljytuloista hallitsemalleen kansalle hankkien täten merkittävän väestönosan vakaan uskollisuuden.
”Venäläiset eivät olleet valmiita ottamaan vastaan vuonna 1991 yllättäen saavutettua vapautta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen valtiovallan ottivat liberaalit, jotka eivät voineet vastustaa kiusausta äkkirikastua korruption avulla”, kirjoittaa Dmitri Butrin pitkässä artikkelissaan, jossa hän pohtii Venäjän ajautumista jälleen totalitarismiin.
”Tämä loi monissa venäläisissä eräänlaisen antipatian demokratiaa kohtaan ja johdatteli heidät hylkäämään sen ja ottamaan tilalle Vladimir Putinin ja puhdasoppiset tšekistit.” Niinpä.
Kirjoittaja on toimittaja, journalistien sananvapausjärjestö Vikesin vanhempi asiantuntija.