”Ei miestä, ei naista…”
Uskontotieteilijä, transteemoista tietokirjan keväällä julkaissut Tiia Aarnipuu pettyi siihen, miten piispa Voitto Huotari suhtautui alaisensa, Imatran kirkkoherra Olli eli tulevan Marja-Sisko Aallon päätökseen hakeutua sukupuolenvaihdoshoitoon. Mikkelin hiippakunnan piispa sanoi julkisuuteen, että Aallon sukupuolen korjaaminen heikentää hänen kykyään toimia pappina.
Aarnipuu, joka on evankelis–luterilaisen kirkon kristitty jäsen, puhuu Imatran kirkkoherran savustamisesta.
– Sukupuolen korjausprosessi on kuitenkin asia, josta meillä on selkeät EU-tason ennakkotapaukset ja lainsäädäntötulkinnat valmiina. Tulkinnanvaraa ei ole, sillä tasa-arvolainsäädännön sukupuoleen perustuvan syrjinnän kielto kattaa myös sukupuolen korjaukseen perustuvan syrjinnän, Aarnipuu tähdentää.
– Kaikki, mikä koskee sukupuolta, koskee myös sukupuolen korjausta.
On laitonta erottaa ihminen työstään sukupuolen korjauksen perusteella. Se tiedetään kirkossakin. Silti keskustellaan vakavasti siitä, voiko Aalto toimia kirkkoherrana.
– Tällainen painostus voisi jo mennä kielletyn häirinnän piiriin. Jos työpaikalla luodaan ilmapiiri, jolla saadaan ihminen kokemaan, ettei hän voi enää tehdä työtään, tapausta koskee sama syrjintälainsäädäntö.
Siksi Aarnipuu pitää työnantajaa edustavan piispa Huotarin lausuntoja ajattelemattomina. Aarnipuuta ihmetyttää erityisesti se, että piispa laukoo asiasta, josta myöntää olevansa täysin tietämätön.
– Piispatason ihmiseltä odottaa, että ottaa asioista selvää.
Terveisiä
Aallolle
Aarnipuuta korpeaa myös se, että piispa Huotari puhuu seurakuntalaisten suulla, kun hän arvioi, että näiden olisi jatkossa vaikea suhtautua Aaltoon.
– Mistä hän sen tietää? Aalto on toiminut seurakunnassa 30 vuotta. Seurakuntalaiset varmasti tuntevat hänet. Mediankin mukaan Aalto on saanut paljon positiivista palautetta ratkaisustaan.
Aarnipuu lähettää terveisiä kirkkoherra Aallolle:
– Älä eroa. Jaksa odottaa, kunnes seurakuntalaiset puhuvat omasta puolestaan.
Aarnipuusta olisi ihmeellistä, jos Aallon 30 vuoden työ seurakunnassa jäisi merkityksettömäksi seurakuntalaisten silmissä.
– Nyt imatralaisten käsitys transsukupuolisuudesta syntyy tutun ihmisen kautta. En voi uskoa, että käsitys muuttaa hänet hirviömäiseksi.
Aarnipuu kiittää Aaltoa siitä, että tämä julkisti asian.
– Transsukupuolisuudesta puhutaan yhä niin vähän, että jokainen ulostulo tarvitaan, jotta syntyisi keskustelua ja ymmärrystä.
Sukupuoli on
ongelma
Aarnipuu toteaa, että ihmiset tietävät transsukupuolisuudesta vähän, mutta luulevat paljon.
– Kristillisissä piireissä on niitäkin, jotka eivät usko ilmiön olemassaoloon ylipäätään, vaan ajattelevat, että nämä ihmiset ovat mieleltään sairaita tai haluavat valita erikoisen elämäntyylin. Se vaikeuttaa keskustelua.
Nykyisin tutkimustiedon pohjalta ollaan kuitenkin yhä vahvemmin sillä kannalla, että transsukupuolisuus on geneettinen ominaisuus tai siihen löytyy fyysinen selitys. Se luokitellaan yhä psykiatriseksi sairaudeksi, mutta hoito ei ole psykiatrista.
Myös teologinen tulkinta on ongelmallista.
– Sukupuoli on ollut pitkään ongelma kirkolle, puhutaan sitten naispappeudesta tai ihmisten puolisoiden sukupuolesta. Mutta vaikka evankelis–luterilaiselle kirkolle lienee uutta keskustella sukupuolen korjausprosessista, kristinuskolle sukupuolen moninaisuus ei ole uusi asia. Kirkon 2000-vuotisesta pyhästä kirjallisuudesta löytyy paljon siihen liittyvää materiaalia eikä se ole ennakkoluuloista vaan ymmärtävää.
Aarnipuu nostaa tutkimuksensa kohteena olleet pyhimyslegendat esimerkiksi teksteistä, joissa yhteen sukupuoleen syntyneet ihmiset elävät elämänsä toisessa sukupuolessa. Näitä legendoja esiintyi alkukirkon ajasta myöhäiskeskiajalle.
– Asenne on ylistävä todella monissa näistä legendoista, joissa vaikkapa naiseksi syntynyt elää munkkina. Ihaillaan jumalan luomistyön moninaisuutta.
Neitseestä
syntynyt mies
Aarnipuu toteaa, että naispappeuskiistassa Raamattua on selkeästi voinut tulkita eri suuntiin. Sukupuolen merkityksestä sen sijaan löytyy yksiselitteinen ohje, joka liittyy kasteeseen.
– Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole vapaata eikä orjaa, ei ole miestä eikä naista, vaan kaikki te olette yhtä Jeesuksessa Kristuksessa, Aarnipuu siteeraa
– Voiko tämän selkeämmin ilmaista, että sukupuoli on aika maallinen ja toissijainen asia tässä uskonnossa?
Aarnipuu muistuttaa, että kristinuskon ydin on Jeesuksen Kristuksen hahmo, joka ruumiillistaa armon. Ajatus on pyrkiä toimimaan yhtä eettisesti kuin Kristus toimi.
– Kristus ei painota sukupuolen merkitystä. Esimerkiksi eunukeista hän sanoo, että jos sellaisen tien voi valita, niin valitkoon. Hän itse on syntynyt neitseestä eikä hänellä ole siittäjäisää, vaan koko ihmisyys on peräisin naisesta ja silti häntä sanotaan mieheksi. Kristinuskoa voi pitää sukupuolen suhteen aika vallankumouksellisena mysteeriuskontona.
Aarnipuu arvioi, että kristittyjen tehtävä on lukea Raamattua lähimmäisenrakkaus mielessään.
– Miksi silloin ottaa esiin Vanhan testamentin vanhimmasta osasta se kaikkein vanhakantaisin lause, jossa Mooseksen kirjassa kielletään naista pukeutumasta mieheksi? Eikö kristinusko perustu siihen, että meillä on Kristus ja Uusi testamentti?
Sukupuoli sekoitetaan
seksuaalisuuteen
Aarnipuu huomauttaa, että yksi transfobiaa aiheuttava asia on se, että ihmiset liittävät sukupuolen seksuaalisuuteen.
– Transukupuolisuudesta puhutaan yhä transseksuaalisuutena, vaikka se ei liity seksuaalisuuteen vaan sukupuolen kokemiseen.
Vastaavasti miehen homous ei vähennä hänen mieheyttään. Homous ei kuitenkaan ole sukupuoli vaan seksuaalisuutta. Transsukupuolisuudessa taas ei ole kyse seksuaalisuudesta vaan sukupuolesta.
uutiskirje 