EU:n direktiiviluonnos edellyttää, että raakavedessä ei tule olla elohopeaa yli 0,05 mikrogrammaa litrassa. Jokivedessä on todettu vuonna 2001 jopa 0,27 mikrogramman pitoisuus suunnitellun pumppaamon yläpuolella.
Hyppäyksenomaisen elohopeapitoisuuden nousun syynä arvioidaan olleen poikkeuksellisen suuri, virtaaman kaksinkertaistuminen mittausjanakohtaa edeltävänä päivänä. Koska ilmastonmuutos lisää virtaamia, pohjakerrostumista veteen tulevat elohopeamäärät mitä ilmeisimmin nousevat.
Ihmiselle ja eliöstölle tuhoisan metyylielohopean pitoisuuksia vedessä ja sedimentissä ei ole tutkittu. Elohopea metyloituu lämpötilan ja muiden suotuisten olosuhteiden vallitessa. Pyhäjärvi-instituutti pitää tutkimusraportissaan tärkeänä, että metyylielohopean pitoisuudet selvitetään kokonaiselohopean lisäksi.
– Kyse on siitä, miten varmistetaan, että elohopea ei varmasti joudu harjuun, kiteyttää Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja Teija Kirkkala.
Instituutin saksalaisen Environ-konsulttiyhtiön Suomen yksikön teettämän tutkimuksen mukaan kaavaillusta esikäsittelystä elohopea voi veteen liuenneina ja pienhiukkasiin sitoutuneena kulkeutua Virttaankankaan harjuun, johon rakennettavissa altaissa vesi on tarkoitus antaa suodattua. Suodattunut vesi on tarkoitus pumpata Turun seudulle lähes 300 000 asukkaan tarpeisiin.
Jos harjuun pumpattavassa raakavedessä on elohopeaa, orgaanisen aines ja sulfaattipitoisuuden lisääntyminen yhdessä happamuuden muuttumisen kanssa voivat kiihdyttää metyylielohopean muodostumista. Suomessa ei ole käytännön kokemuksia pitkäaikaisen ja jatkuvan suurimittaisen imeytyksen vaikutuksista.
Ilmastonmuutos ja sen seurauksena runsastuneet sateet ja samalla virtaukset saavat joen pohjaan kerrostuneet elohopeat liikkeelle. Turun seudun tekopohjavesihanketta vastustavan Pro Virttaanharju -liike on arvioinut Finnish Chemicalsin laskeneen Äetsässä Kokemäenjokeen 400-600 tonnia elohopeaa vuosina 1939-1992.
Äetsän voimalaitospadon alapuolella pintasedimentin kokonaiselohopeapitoisuudet ovat nousseet vuodesta 1995 lähtien kymmenessä vuodessa yli kymmenkertaisiksi, kuudesta milligrammasta 64:een. Viime vuonna saavutettiin jo sadan milligramman taso, joka on satakertainen mereen ympäristöministeriön määräämästä läjitettävän massan enimmäispitoisuudesta. Jos Kokemäenjoen pohjaa ruopattaisiin, aines tulisi läjittää maalle ja stabiloida.
Myrkkymassat
kohti vedenottamoa
Raportissa katsotaan mahdolliseksi, että Äetsän voimalaitoksen jokiuoman pilaantuneeksi luokiteltavat pohjamassat voivat kulkeutua alavirtaan lähemmäksi Karhiniemen vedenottamoa virtausolosuhteiden muuttuessa.
Pintasedimentin elohopeapitoisuudet olivat selvästi alhaisemmat kuin 8-12 senttimetrin syvyydessä. Jos virtaamat ”leikkaavat siivun” pintasedimentistä mennessään, vastassa on noin nelinkertainen elohopeapitoisuus. Vuosina 1985-2008 virtaamat ovat vaihdelleet Kolsin mittausasemalla raakaveden ottolaitoksen alapuolella 16 kuutiometristä sekunnissa 729:ään.
Pintasedimentin elohopeapitoisuus on jo noussut kymmenvuotiskaudella 1995-2005 yli kymmenkertaiseksi 64 milligrammaan kilossa Äetsän padon alapuolella. Pitoisuuksien kohoamisen takana ovat todennäköisesti myös muut yläpuolisen vesistön päästölähteet kuin Äetsän klooritehdas.
Vesiyhtiö
puolustautuu
– Emme tule päästämään imeytysaltaille asti sellaista vettä, jossa on elohopeaa, sanoo kaukovesihanketta hanketta ajavan Turun Seudun Vesi Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Valtonen.
–Esikäsittelyä tehostetaan siten, että koskaan imeytysaltaille ei pääse elohopeapitoista vettä.
Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että raakavesi esikäsitellään kemiallisesti. Laitos rakennetaan Huittisiin. Vesiyhtiö aikoi alkujaan johtaa Kokemäenjoen vettä suoraan harjuun sadettamalla.
–Elohopean poistoon varaudutaan jo nyt sillä, että veteen lisätään saostuskemikaalia.
– Jos veden laatu syystä tai toisesta huononee, kemiallista esikäsittelyä tehostetaan, Valtonen sanoo.
Elohopeaa voidaan toimitusjohtajan mukaan poistaa alumiinikloridisaostuksella ja tarpeen vaatiessa tehokkaimmilla menetelmillä.
– Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu flokkeja, jotka jäävät suodattimiin. Raskaammissa järjestelmissä käytetään flotaatiota, jossa epäpuhtaudet nostetaan pintaan ja kaavitaan pois, Valtonen kuvaa.
Valtonen on täysin eri mieltä siitä, että elohopeapitoisuudet virtaaman kasvaessa suurenisivat.
– Useitten ja useitten vuosien kuluessa on ollut niin, että vesimäärän lisääntyessä veden elohopeapitoisuus laski, Valtonen alleviivaa.
Toimitusjohtajan mukaan siitä lähtien, kun elohopeapäästöt loppuivat, pitoisuudet sedimentissä ovat laskeneet.
– Alueiden määrä ja pinta-ala ja tilavuus, joissa elohopeaa on, pienenee koko ajan. Tämä on ajan myöten kokonaan poistuva ongelma, Valtonen puolustautuu.
Pyhäjärvi-instituutin raportissa kuitenkin oletetaan metallien kuten myös ravinteiden huuhtoutumien Kokemäenjoessa lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Mitä syvemmältä sedimentti huuhtoutuu, sitä elohopeapitoisempaa se on. Valtosen näkemyksen mukaan pohjan elohopeapitoisimmat ainekset ovat jo menneet vesien mukana pohjavedenottamoa alemmaksi vesistöä.
Metyylielohopeaa
kuin Japanissa
– Kalojen metyylielohopeapitoisuudet eivät ole laskeneet. Se tarkoittaa, että joessa muodostuu jatkuvasti metyylielohopeaa, tekopohjavesihanketta seurannut insinööri Heino Kärkkäinen Loimaalta sanoo.
Kärkkäinen muistuttaa, että Äetsän voimalan alapuolella vuonna 2007 elohopeaa oli pintasedimentissä 100 ja tänä vuonnakin yli 90 milligrammaa kilossa kuiva-ainetta.
– Japanin Minamatalahden katastrofissa valtion ruopattavaksi määräämän sedimentin pitoisuus katsottiin olevan ihmisen terveydelle vaarallinen pitoisuuksina 4-8,75 milligrammaa kilossa, Kärkkäinen vertaa.
Minamatalahteen arvioidaan joutuneen 190-225 tonnia elohopeaa. Ainakin sata ihmistä kuoli ja mahdollisesti jopa yli 2 000.
– Elohopeamäärät ovat tosi pieniä verrattuna Kokemäenjokeen joutuneeseen määrään.
Kärkkäinen muistuttaa, että ruopatut massat eristettiin lahdessa terässeinällä, ja kustannukset Japanin valtiolle nousivat 517 miljoonaan USA:n dollariin.
Kärkkäinen painottaa, että Kokemäenjoen tapauksessa metyylielohopean pitoisuuksia ei ole tutkittu.
Minamatan katastrofin jälkeen Suomessakin havahduttiin elohopean haittoihin. Etenkin merikotkakannat kärsivät ympäristömyrkystä.
Raportin mukaan on pelättävissä, että syvempiin kerroksiin varastoitunutta elohopeaa muuntuu myrkyllisemmäksi metyylielohopeaksi, ja sitä vapautuu myös yläpuolisiin sedimenttikerroksiin. Jos elohopeaa pääsee harjuun, se voi muuttua myös siellä myrkyllisempään metyylimuotoon.
uutiskirje 