”Näytän näissä tamineissa aivan joulukuuselta”, silminnähden hermostunut, juuri kylvetetty, kamaripalvelijan pukema kuningas tuskailee Tampereen Työväen Teatterin Kuninkaan puhe -näytelmän alkukohtauksessa. Kuninkaan komea puku ei kuitenkaan ole ärtymyksen syy, vaan edessä olevan radiopuheen pitäminen.
Sen, vaikeasta änkytyksestä kärsivä, vastustuksestaan huolimatta kuninkaaksi kruunattu, Yrjö VI (Tommi Raitolehto) joutuu pitämään.
Ja pitääkin, änkyttäen kiusallisesti. Takautumalla alkava esityksen puhekohtaus kaatosateessa sateenvarjoineen on upea ja jännitteinen, muutoin kovin vaatimattomasti lavastetussa esityksessä, josta kuninkaallinen glamour puuttuu lähes kokonaan.
Ohjaaja Pentti Kotkaniemi ja lavastaja Mikko Saastamoinen ovat luottaneet historiallisiin tapahtumiin pohjautuvan käsikirjoituksen voimaan, ja karsineet näyttämöltä pois lähes kaiken ylimääräisen.
Kuninkaan puheopetukseen ja hänen kehkeytymiseen suhteellisen sujuvaksi sanankäyttäjäksi ankarien ponnistelujen kautta, historian kipupisteissä keskittyvä esitys on tiivis, koskettava ja humoristinenkin. Näytelmä luottamuksen, itseluottamuksen ja ystävyyden kehityksestä.
Joiltain osin tosin pikkuhauskoja opetussessioiden käytännön harjoituksia olisi voinut tiivistää ja keskittyä enemmän kuninkaan psykologiseen kehitykseen.
Sisäistyneet roolihahmot
Näytelmä on syvällisesti roolinsa sisäistäneen, upeasti näyttelevän Tommi Raitolehdon kuningasrooli. Kuulin, että hän on käynyt puheopettajalla opettelemassa änkyttämistä. Ja oppinut on, näyttelijäsuoritus on henkeäsalpaavan hyvä aina hänen esityksen lopussa pitämäänsä radiopuheeseen kansakunnalle. Siinä hän takeltelee vielä muutamissa kohdassa, jotta kansalaiset uskoisivat, että puheen todellakin pitää suuria epäilyksiä toimiensa onnistumisesta herättänyt, änkyttävä kuningas Yrjö VI.
Erinomaisen roolin kuninkaan arroganttina puheopettajana Lionel Loguena tekee myös aina takuuvarmasti näyttelevä Auvo Vihro. Hän pääsee näyttämään koomikon taitojaankin yrittäessään epätoivoisesti saada rooleja näyttelijänä.
Mainio on myös rooliinsa parahultaisesti sopiva, rehevästi näyttelevä Ilkka A. Jokinen sikaria alati tupruttelevana Winston Churchillina. Ja vallanhaluinen Ilkka Koivula niljakkaana, erinomaisesti näyttelevänä arkkipiispana.
Esityksen naiset suoriutuvat tehtävistään mallikelpoisesti, jääden ehkä tarkoituksella vahvojen miesten statisteiksi, kuten tuohon historian aikaan tapana oli. Paitsi Wallis Simpson (Niina Sirén-Haapasaari) pienessä roolissaan, jonka tanssi tulevan puolisonsa kanssa on maininnan arvoinen eroottisessa viehkoudessaan.
Rakkaus vei kruunun
Kuninkaan puhe -näytelmän taustalla olevat historialliset tapahtumat Englannin hovissa ovat kuin paremmastakin saippuaoopperasta, päätyen toisen maailman sodan traagisiin alkulaukauksiin.
Sota yhdisti 1930-luvun lopulla Ison-Britannian imperiumin kansalaiset, jotka rakkaus uhkasi erottaa. Tämä paradoksi koettiin, kun kuningas Yrjö V kuoli 20. tammikuuta 1936, ja prinssi Edward nousi valtaistuimelle ottaen nimen Edvard VIII. Hän oli 42-vuotias ja edelleen naimaton, joten hänen nuorempi veljensä perheellinen Albert oli seuraavana perintöjärjestyksessä.
Kuningas Edvard seurusteli kiihkeästi amerikkalaisen Wally Warfieldin kanssa, jonka suonissa ei virrannut enempää kuninkaallista kuin aatelisten sinivertakaan. Kaiken lisäksi hän oli eronnut kahdesti, tosin aviomiestensä hairahdusten vuoksi.
Wallyn kuningas Edvard VIII halusi ehdottomasti vaimokseen. Ylittämättömäksi esteeksi koitui kuitenkin hovin, suvun ja koko Englannin kuninkaallisen ylväyden historia. Niinpä kuningas asetti rakkauden vallan ja etiketin edelle ja ilmoitti 10 kuukauden kuninkuutensa jälkeen luopuvansa kruunusta 11. joulukuuta 1936.
Puheopettaja löytyi pikkuilmoituksesta
Kun Edvard luopui kruunustaan, Albert täytti 41-vuotta. Hän oli naimisissa lady Elizabeth Bowes-Lyonin kanssa, ja heillä oli kaksi tytärtä Elisabet ja Margaret.
Kaikki oli ulkoisesti tulevalla kuningasparilla kuten olla pitikin, mutta Albert kärsi vakavasta änkytyksestä. Tuon kiusallisen vamman pelättiin vievän kuninkaalta arvovallan, varsinkin, kun valtakuntaa johdettiin radiopuheilla.
Kuningas Yrjö V oli aloittanut säännöllisten suorien radiopuheiden pitämisen tärkeinä kansallisina juhlapäivinä. Kuninkaan puhe -näytelmän perusasetelmana on tulevan kuninkaan ja hänen puheterapeuttinsa välinen dialogi.
Albertin puoliso Elizabeth löysi lehden henkilökohtaista -palstalta ilmoituksen Lionel George Loguen tarjoamasta uudentyyppisestä puheterapiasta. Australiasta 1924 Lontooseen muuttanut Logue on itseoppinut puheopettaja ja amatöörinäyttelijä.
Tästä alkaa vuonna 1926 erityislaatuinen ihmissuhdedraama. Yhteistyö puheopettajan kanssa jatkui aina 1940-luvulle saakka alun kiukuttelun ja epäilyn jälkeen hyvin tuloksin.
Lohtua kuninkaan radiopuheista
Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva näytelmän ja elokuvan käsikirjoitus on hyvä ja uskottava kuvaus maailmanhistorian yhdestä korkea-arvoisimmasta änkyttäjästä. Eikä ihme, sillä Lontoossa syntynyt kirjailija David Seidler (s.1937) pakeni sotaa perheensä mukana New Yorkiin. Sotatraumat laukaisivat änkytyksen, jota vastaan Seidler kamppaili saaden lohtua ja voimaa Yrjö VI:n radiopuheista.
Suunnitellessaan kirjoittavansa lapsuutensa sankarin tarinan, hän lähetti 1980-luvulla kirjeen Yrjö VI:n leskelle kuningataräiti Elisabetille pyytäen siunausta hankkeelleen. Kuningataräiti kuitenkin toivoi, ettei käsikirjoitusta julkaistaisi hänen elinaikanaan. Niinpä näytelmän kantaesitys oli vasta kaksi vuotta sitten, kymmenen vuotta kuningataräidin kuoleman jälkeen.
Tampereen Työväen Teatterin esitys ei ole Kuninkaan puhe -aiheesta tehdyn elokuvan veroinen, mutta pienimuotoisuudessaankin hyvien näyttelijöiden ja kiinnostavan historiallisen aiheensa ansiosta koskettavaa ja hyvää teatteria, joka kirvoittaa makeat naurutkin kuninkaallista pompöösiä hienovaraisesti irvaillen.
Kuninkaan puheTampereen Työväen Teatteri, suuri näyttämö, ensi-ilta oli 22.1.2014
Käsikirjoitus: David Seidler, suomennos; Aino Piirola, ohjaus; Pentti Kotkaniemi, lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen, pukusuunnittelu; Mari Pajula, kampauksien ja maskeerauksien suunnittelu; Emmi Lahtinen, koreografia; Osku Heiskanen, valosuunnittelu TJ Mäkinen, videosuunnittelu; Ilari Kellokoski, äänisuunnittelu; Niklas Vainio.
Rooleissa: Tommi Raitolehto (kuningas Yrjö VI), Auvo Vihro (puheopettaja), Suvi-Sini Peltola, Minna Hokkanen, Ilkka Koivula, Vesa Kietäväinen, Ilkka A. Jokinen, Samuli Muje, Matti Pussinen-Eloranta, Jukka Saikkonen, Niina Sirén-Haapasaari.