Vuotosivusto Wikileaksin keulahahmosta Julian Assangesta ei näytelmässä tehdä sankaritarinaa, mutta hänen työtänsä selvästi sympatiseerataan. Tietovuotaja Bradley Manningin tekoja ei pyritä valkopesemään. Hänen kohteluaan pidetään kohtuuttomana. Sen loukkaavuus ihmisarvoa kohtaan näytetään konkreettisesti.
Kaupunginteatterin syksyn viimeisessä näytelmässä ollaan avoimesti avoimuuden asialla.
On jotenkin upeata, että pienessä ja syrjäisessä Suomessa tehdään ja esitetään näytelmä, jossa aiheena on tiedotusjärjestelmää ihan oikeasti maailman mittakaavassa järkyttänyt tapahtumasarja.
Tuoreus näkyy tuotteen lopputuloksessa.
Ikävää taas on se, että jossain suuremmissa ympyröissä tehtynä ja esitettynä näytelmä saisi huomiota enemmän, sillä huomiotahan sen aihe – miten yksittäiset ihmisten teot saattavat mukana maailmanhistoriaa – ansaitsee.
Pureskelu puuttuu
Näytelmä on aineksiltaan tuoretta tavaraa. Wikileaksin paljastusten huumaa ja huuman seuraukset, sisäiset ristiriidat. Manningin kohtalo. Tuoreus näkyy tuotteen lopputuloksessa. Aiheen käsittely jää toteavaksi. Oliko kiire saada aihe näyttämölle? Pureskelu puuttuu. Vai katsotaanko, että johtopäätösten aika on vasta edessä ja annetaan ehkä perästä kuulua?
Ongelmaa näytelmässä voi nähdä myös käsikirjoituksen painotuksissa, vaikka myönnettävä on, että tekijöillä on oikeus valita näkökulmansa. He ovat halunneet pysyä yksilötasolla. He ovat päättäneet tietovuotajan kompastelun Ruotsissa ansaitsevan huomion, jonka sille ovat näytelmässä antaneet.
Toinenkin näkökulma olisi ollut mahdollinen, itse asiaan, varsinaiseen tietovuotamiseen painottuvampi. Silloin ei olisi tarvinnut turvautua ruotsalaisyksiössä tapahtuviin seksikohtauksiin, jotka nyt herättivät koomisuudessaan ennen kaikkea myötähäpeää. Tarpeetonta yleisön kosiskelua.
Ei uusia paljastuksia
Näytelmän tapahtumat on käsitelty ja käsitellään julkisuuden areenoilla laajasti ja isoin kirjaimin. Jos jostain katsoja näkemästään valistuu, on se tieto Wikileaks-toimijoiden keskinäisestä kanssakäymisestä. Julian Assangen ja saksalaisen kumppaninsa työsuhde on paitsi ristiriitainen, myös Assangen henkilöstä rosoiset puolet hyvin paljastava. Tosin ne tulevat kyllä esille muutenkin. Assange osoittautuu lievästi sanoen ylettömän itsetietoiseksi persoonallisuudeksi, jolla onneksi on omat heikkoutensakin.
Niko Saarelalla on tuollaisen johtajatyypin esittämisessä suurin haaste siinä, miten miten pysyä valokeilassa, kun hänen kanssaan kilpailee toimensa kiihkeällä otteella kyseenalaistava työpari (Sauli Suonpää).
Näytelmän kuvaamista henkilöistä on ankein kohtalo itse elävässä elämässä vankilassa viruvalla Bradley Manningilla. Niinpä ankein rooli on myös häntä esittävällä Saska Pulkkisella. Virua nyt näyttämöllä lähes koko toinen näytös ilman rihman kiertämää.
Helsingin kaupunginteatteri, Studio Pasila: Verkossa – Wikileaksin nousu ja uho. Käsikirjoitus Gunilla Hemming, suomennos Liisa Urpelainen, ohjaus Milko Lehto, lavastus ja puvut Markus Tsokkinen.Rooleissa Niko Saarela, Rosanna Kemppi, Matti Laine, Tiia Louste, Sauli Suonpää, Jari Pehkonen, Saska Pulkkinen, Leena Rapola, Elina Aalto, Sara Welling, Timo Ruuskanen.