Marko tuli telakalle töihin vuonna 2007 oltuaan ensin pari vuotta oppisopimuskoulutuksessa Turun aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelemassa metallitöitä. Vakituiseen työsuhteeseen pääsy avasi hänelle uusia mahdollisuuksia elämänsä järjestämiseen ja unelmiensa toteuttamiseen. Marko näet oli tuohon aikaan viidennellä kymmenellä oleva maailmaa nähnyt poikamies, joka haaveili omasta kodista, vaimosta ja perheestä.
Marko oli ehtinyt nähdä elämän nurjan puolen ja hän oli iloinen siitä, että sai tehdä töitä putkiasentajana telakalla. Hän oli uuttera työntekijä eikä ahtaissa ja likaisissa paikoissa työskentely häntä juuri haitannut. Markon oli helppo työskennellä hankalissa paikoissa sillä hän oli juuri ja juuri 150 senttiä pitkä ja lyhytraajainen. Työporukassamme Markoa kutsuttiin ahtaan paikan asentajaksi eikä hän pannut sitä pahakseen.
Kävin kerran Markon luona kylässä silloin, kun hän asui vielä kävelymatkan päässä. Hänen asuntonsa oli siisti, siellä ei ollut juuri ylimääräistä tavaraa, ja hänen ruoaksi laittamansa kana oli herkullista. Istuimme olohuoneen itämaisella matolla syöden ja keskustellen, koska Markon yksiössä ei ollut ruokapöytää.
Hänen oikea nimensä ei ole Marko eikä hän ole suomalainen.
Kaikki näytti päällisin puolin menevän hyvin. Tienaamillaan rahoilla Marko hankki velkaa omaan asuntoon ja unelma vaimosta ja perheestä näytti olevan myös saavutettavissa. Vuosi 2010 toi kuitenkin mukanaan huonot ajat telakoille. Työntekijöitä irtisanottiin ja lomautettiin.
Markolla oli näet yksi ongelma. Hänen oikea nimensä ei ole Marko eikä hän ole suomalainen, vaan pakolaisena Suomeen tullut iranilainen kurdi. Iranissa häntä oli pidetty kolmatta vuotta maakuopassa vankileirillä. Marko sai monen muun ulkomaalaistaustaisen työntekijän ohella lähteä, kun irtisanomisia alettiin jakaa.
Ulkomaalaistaustaiset työntekijät eivät ole telakalla mikään uusi ilmiö. Jo 1970-luvulla Turun telakalla oli töissä Chilen pakolaisia, inkeriläisiä ja venäläistaustaisia työntekijöitä. Tuolloin suuri osa yrityksen johdostakin oli vielä ruotsinkielisiä.
Uusi ilmiö sen sijaan on telakalla vuodesta 2010 lähtien esiintynyt avoin ulkomaalaisvastaisuus työnantajan edustajien ja työntekijöiden keskuudessa. Ympäröivän yhteiskunnan asenneilmaston koventuminen heijastuu valitettavasti myös työelämään.
Eräs Chilen pakolaisena Suomeen tullut telakkatyöntekijä jäi eläkkeelle vuonna 2011 yli kolmenkymmenen vuoden työuran päätteeksi. Hänen unelmansa ehti toteutua. Markon unelma jäi puolitiehen sillä hän sattui tulemaan Suomeen väärään aikaan. Eikä hän ole ainoa.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.