Suomessa saa keskiviikkona ensi-iltansa poikkeuksellinen elokuva.
23-vuotiaan Zagros Manucharin käsikirjoittama ja ohjaama Salpa perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ulkopuolisuuden tunteesta. Irakin kurdialueelta Suomeen vuonna 1994 paennut Manuchar löysi lääkkeen yksinäisyyteen elokuvista.
– Halusin tehdä elokuvan todellisesta aiheesta, jostain joka on tässä elämässä ja todellisuudessa läsnä. Asioista, jotka tapahtuvat joka aamu, joka päivä ja joka ilta todellisille ihmisille.
Salpa on Suomen ensimmäinen pakolaisen tekemä kokoillan elokuva.
– Kun katsoo yhteisön ulkopuolelta, näkee kaiken eri tavalla. En kuitenkaan halunnut jäädä vain omaan näkökulmaani ja taustaani, vaan käsitellä yhteisiä asioita, yhteisiä kokemuksia, ohjaaja sanoo.
Salpa kertoo nuoren puhevikaisen pojan yksinäisyydestä, rakastetuksi tulemisen välttämättömyydestä ja kaipuusta tulla nähdyksi.
Vaikeasta änkytyksestä kärsivä Henri (Elis Lindfors) etsii lämpöä, mutta hänelle lähin ihminen, isä (Eero Enqvist), ei kykene sitä antamaan. Tilanne pakottaa Henrin pyytämään apua tuntemaltaan hevoskouluttajalta (Elena Leeve).
Rankka kokemus
Kallion lukiossa nykyään opiskeleva Elis Lindfors löytyi päärooliin Masalan nuorisoteatterista. Rooliin tuolloin 13-vuotias poika alkoi valmistautua ohjaajan kanssa vuotta ennen kuvausten alkamista.
– Kävimme muun muassa änkytyskerhossa, joka on vertaistukiryhmä änkytyksestä kärsiville. Me myös harjoittelimme kohtauksia paljon, mikä oli hyvä juttu.
Kuvausjakso oli Lindforsin mielestä rankka, koska se tapahtui kouluaikana. Hän oli viikot kuvauksissa ja teki viikonloppuisin kokeita. Arvosanat putosivat, mutta Lindfors ei kadu kokemustaan.
Hän kertoo oppineensa paljon paitsi elokuvan tekemisestä ja tekniikasta, myös ihmisistä.
– Nyt en enää ajattele, että joku on vaikkapa hiljainen omasta tahdostaan, vaan että ympäristö voi olla suurin syy siihen.
Tutkivaa elokuvaa
Salpaa on kuvailtu unenomaiseksi ja sen kerrontaa verkkaiseksi.
– En ymmärrä tyylejä, ajattelen että elokuvantekijän on tarkoitus havaita, käsitellä ja kuvata maailmaa niin tarkasti kuin sen näkee. Tämä on se, miten minä maailman näen, pohtii Zagros Manuchar.
– Jos kuvaa olemusta, sielun liikettä vaikka kasvoilla, silloin on pysähdyttävä, hiljennyttävä.
– Yleisesti ottaen ihmettelen, miksi elokuvakerronnan pitäisi johdatella tietyllä tavalla eteenpäin. Elokuva voi olla myös tutkivaa. Kun on utelias ympäristönsä ja ihmisten suhteen, niissä tiloissa haluaa viipyä.
Zagros Manuchar teki elokuvaansa neljä vuotta. Riippumattoman ja kokeellisen elokuvan tekeminen ei aina ollut helppoa. Mieleen nousi isoja kysymyksiä taiteentekijän vastuusta ja elokuvan kielestä.
– Kun poikkeaa normaalista tuotannollisesta menettelystä, siinä jää aika yksinäiseksi. Kaikista asioista on taisteltava, elokuvan muodosta ja ratkaisuista.
Salpa on toteutettu vajaan 200 000 euron budjetilla kolmen vuoden aikana ja kuvattu poikkeuksellisesti 35mm filmille.
Ennen Suomen ensi-iltaansa Salpa on ehditty nähdä jo useilla kansainvälisillä festivaaleilla ja se on esitetty myös Manucharin synnyinmaassa Irakissa ja Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa.
Elokuvan ensi-ilta Lapsen oikeuksien päivänä keskiviikkona 20.11. Tämän vuoden teemana vammaisten lasten oikeudet.
18.00 Kino Iiris, Lahti
17.30 Kino Visio, Sotkamo
19.05 Kinopalatsi, Helsinki
20.00 Kino-Kuva, Teuva