Se, onko eduskuntapuolue hallituksessa vai oppositiossa, vaikuttaa ennen muuta puolueen eduskuntaryhmän työskentelyyn. Hallituspuolue vasemmistoliitto käsittelee hallituksessa jatkamista puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteisessä kokouksessa viikon kuluttua sen pohjalta, millaisiksi hallituksen päätökset kunnilta vaadittavan sopeuttamisen osalta muodostuvat.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie, 58, oli kansanedustaja jo silloin, kun vasemmistoliitto oli mukana Paavo Lipposen hallituksissa. Kansanedustaja Erkki Virtanen, 61, ehti olla oppositiokansanedustaja kahdeksan vuotta.
– Todellinen vaikutusmahdollisuus ihmisten arkipäivää koskeviin päätöksiin on täysin erilainen. Myös työskentelytavan ero on suuri, Varsinais-Suomea edustava Lapintie sanoo.
Ainoa tapa saada asiansa läpi on tehdä yhteistyötä ja antaa joissakin asioissa periksi.
Hän ottaa esimerkiksi työmarkkinatuen puolisovähennyksen.
– Kun olimme oppositiossa, vaadimme vuodesta toiseen, että puolisovähennys poistettaisiin, mutta puolisovähennys pysyi. Nyt, kun olemme hallituksessa, se on ollut yksi kärkivaatimuksistamme ja siksi ministerimme ovat neuvottelijoinamme vaatineet sitä ja saaneet sen läpi.
Hän toteaa, että nyt suuri joukko ihmisiä saa kuukaudessa käteen 700 euroa, jota se ei ole ennen saanut.
– Tässä se ero näkyy. Ministerit toimivat eduskuntaryhmän, puoluevaltuuston ja puoluehallituksen linjausten mukaisesti.
Hän sanoo, että laaja hallituspohja on eduksi pienelle hallituspuolueelle.
– Isojen hallituspuolueiden on pako tehdä yhteistyötä ja kompromisseja ja silloin joutuu kuuntelemaan myös pienempiä. Painoarvomme on ollut huomattavasti suurempi kuin osuutemme kansanedustajapaikoista. Lisäksi ministerimme ovat taitavia, tiukkoja ja itsepäisiä neuvottelijoita. He ovat saaneet vaatimuksiamme läpi.
Saimme läpi 60 prosenttia tavoitteista
Kuopiolainen Erkki Virtanen ehti olla vain oppositiokansanedustaja ennen kuin vasemmistoliitto meni hallitukseen runsas kaksi vuotta sitten.
– En ole nähnyt missään asiassa poliittisen urani aikana niin suurta eroa kuin siinä, että onko puolue hallituksessa vai oppositiossa. Erityisesti eroa on työn mielekkyydessä, Virtanen sanoo.
Erityisen antoisa rupeama olivat hallitusneuvottelut, joissa hän oli vasemmistoliiton pääneuvottelijana sosiaali- ja terveyspoliittisessa työryhmässä.
– Hallitusneuvotteluissa saimme läpi 60 prosenttia tavoitteistamme ja sen jälkeen on tullut vielä 20 prosenttia lisää, hän sanoo.
Poistuessaan hallitusneuvotteluista Virtanen olikin yllättynyt.
– Totesin olleeni vaikuttamassa ehkä keskeisestikin siihen, että kaikkein köyhimmille työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja asumistuen saajille osoitettiin 400 miljoonaa rahaa lisää vuodessa. Kolmessa viikossa sain enemmän aikaan kuin kahdeksassa vuodessa.
Miltä se tuntui?
– Se tuntui helkatin hienolta. Vaikka aiemmin olen ollut töissä, joissa olen voinut kuvitella vaikuttavani heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asioihin, kyllä kaksi viime vuotta ovat olleet parhaita sen suhteen, Virtanen sanoo.
– Toki olemme joutuneet painamaan vihreää nappia sellaisissakin asioissa, joissa olisi mieluummin painanut punaista, mutta kun tiedän, mitä sillä hinnalla on saatu ostettua, olen vakuuttunut, että oppositiossa emme olisi päässeet tällaisiin tuloksiin.
Hän arvioi, että ainakin vasta hallitusneuvottelujen jälkeen sovitut työmarkkinatuen indeksitarkastukset ja työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto olisivat taatusti jääneet toteutumatta, jos vasemmistoliitto ei olisi ollut hallituksessa. Vanhuspalvelulaissa vasemmistoliiton panos oli keskeisempi kuin mitä julkisuudessa on kerrottu.
Väitteestä, että vasemmistoliitolla ei olisi mitään saavutettavaa loppuhallituskaudella, Virtanen on eri mieltä.
– Juuri nyt on tulossa ratkaisuun esimerkiksi lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistus ja sosiaalihuoltolaki. Asumistuen uudistus on edessä. Soteuudistus on keskeisessä ratkaisuvaiheessa. On tulossa isoja hallitusohjelmaankin kirjattuja uudistuksia, hän luettelee omalta erityisalaltaan.
Vaikkei äänestäisi
vasemmistoliittoa
Lapintie toteaa, että hallituspuolueen kansanedustaja vaikuttaa hallituksen esityksiin ennen kuin ne tulevat eduskuntaan. Oppositiossa taas tehdään eduskunnassa esityksiä, lakialoitteita, kirjallisia kysymyksiä ja vaihtoehtobudjetteja ja tuodaan omia linjoja esiin.
– Vaikka oppositiossa pystyy saamaan joitain muutoksia aikaiseksi esimerkiksi lakien valiokuntakäsittelyssä, tiukan paikan tullen hallituspuolueet kuitenkin päättävät. Ei auta, vaikka kuinka hyvin tekisi työnsä ja tuntisi asiat.
Opposition tehtävä on etsiä epäkohdat hallituksen esityksistä.
– Sen tehtävä on tuoda julki, herättää keskustelua ja haastaa hallitusta. Se on keskeinen tehtävä demokratiassa, Lapintie sanoo.
Usein kuulee, että oppositiossa vasemmistoliiton kannatus kasvaisi, koska se ei joutuisi tukemaan oikeistopuolueiden johtamaa politiikkaa. Lapintielle kannatuksen kasvattaminen ei ole politiikan ensisijainen sisältö.
– Minulle on tärkeää, että työn vaikutukset näkyvät tämän hetken ihmisten arkipäivässä. Kun esimerkiksi tehdään parannus pienimpään työttömyysturvaan, se näkyy niidenkin ihmisten elämässä, jotka eivät jostain syystä ymmärrä äänestää vasemmistoliittoa.
Ei tullut
vallankumousta
Virtanen kuului 70- ja 80-luvuilla siihen osaan puolueen väkeä, joka vastusti aina hallitukseen menoa.
– Vastustin ankarasti kutakuinkin samoilla periaatteilla, joilla sitä on yhä vastustettu. Olin sitä mieltä, ettei pidä heittäytyä porvaripuolueiden eikä sosialidemokraattien panttivangiksi puolustamaan puolueelle turmiollista politiikkaa.
Myöhemmin hän on nähnyt tuon ajan toisin.
– Hallitukset toteuttivat silloin mielestäni työkansan vastaista politiikkaa. Jälkikäteen tarkastellen nämä hallitukset rakensivat Suomeen pohjoismaisen hyvinvointivaltion, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että vallankumouskin jäi saavuttamatta, vaikka lähdettiin hallituksista.
– Sen sijaan kärsimme murskaavia vaalitappioita.
Virtasen suhtautumisen muuttivat kuitenkin ennen muuta kokemukset kunnallispolitiikassa.
– Opin, että pienen tai keskisuuren puolueen ainoa tapa saada asiansa läpi on tehdä yhteistyötä ja antaa joissakin asioissa periksi, ei periaatteellisesti vai käytännöllisesti.
Yksi pykälämuutos
saaliina
Virtanen ei allekirjoita vasemmistoliiton kansanedustajan Anna Kontulan arviota, jonka mukaan tämä on saanut parhaat tulokset aikaan omalla työllään, ei siksi, että on hallituspuolueen kansanedustaja.
– Toki minäkin sain oppositiossa muutoksia mietintöihin ja kun oli läheiset suhteet ministereihin, pääsin keskustelemaan. Mutta ei vaikutukseni koskaan muuttanut hallituksen linjauksia. Jostain muista syistä hallitus saattoi tulla minun linjoilleni.
Virtanen muistaa Helsingin Sanomien tehneen selvityksen siitä, mitä oppositiopoliitikot saivat aikaan vaalikaudella 2003–2007: yhden pykälämuutoksen.
– Se sattui syntymään minun esityksestäni. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korjasi hallituksen esitykseen jääneen virheen kansaneläkkeen tasosta, kun käsiteltiin lakia eläketuesta. Muuta emme saaneet aikaiseksi, vaikka kirjoitimme satoja vastalauseita ja äänestytimme sadoista asioista.
Nöyryyttävää ja
turhauttavaa
Jos vasemmistoliitto siirtyy oppositioon, Virtanen alkaa taas kirjoittaa vastalauseita.
– Teen vastalauseita hallituksen niille esityksille, joita olen ollut itse sopimassa hallitusohjelmassa. Se on äärimmäisen turhauttavaa, nöyryyttävää ja murheellista. Toki pääsen äänestämään hallituksen esityksiä vastaan, mutta läpi ne menevät siitä huolimatta. Onneksi.
Vielä hän ottaa esille sen, että Jyrki Kataisen (kok.) hallitusta sanotaan uusliberalistiseksi.
– Millaista se semmoinen uusliberalismi on, jossa annetaan vuositasolla köyhille puoli miljardia enemmän rahaa kun ennen?