Joutilas luokka osa 24
Joutilas luokan elämäntavassa etusijalla on tuhlauksen ja kateutta herättävän vertailun normit, ajan ja materian kerskaileva tuhlaus sekä tuotantoprosessista vetäytyminen.
Eettisyyden näkökulmasta etusijalla ovat lähimmäisenrakkaus, yhteisöllinen toverihenki, seurallisuus, solidaarisuus sekä myötätunto toisia ihmisiä kohtaan.
Thorstein Veblen oli kolme vuotta Anton Tšehovia vanhempi. Vaikka he tarkkailivat maailmamenoa eri puolilta Atlanttia, monessa kohtaa heidän näkemyksensä ovat melko yhteneväiset, varsinkin, mitä tulee ns. joutilas luokan elämäntapaan.
Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehovilla toistuvia teemoja. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon tai älymystöön. Veblen kutsuu heitä joutilas luokaksi, mutta Tšehoville tarpeettomuus kuuluu ihmisluontoon, eikä ole minkään luokan ensisijainen ominaisuus.
Tšehovin Elämäni-novellin päähenkilö arvelee, että kapitalismissa alistamisen taito kultivoituu vähitellen, ja porvaristo pukee orjuuden hienostuneisiin muotoihin:
”Pidämme humaaneja ihanteita suuressa arvossa, mutta jos meillä nyt yhdeksännentoista vuosisadan mennessä mailleen olisi mahdollista sälyttää työläisten kannettavaksi myös epämukavimmat fysiologiset toimintomme, tekisimme sen, jottei parhaimpien ihmisten, suurimpien ajattelijoiden ja oppineiden tarvitsisi haaskata kullanarvoista aikaansa noihin toimintoihin, josta edistys kärsii niin kovasti.”
Tšehovin mielestä joutilaisuus merkitsee työnteon hylkäämistä, riistoa ja sortoa. Joutilas teettää työt muilla, ja kalvaa näin toisten elämää.
Itseään kohtaan Tšehov oli ankara. Hänen mukaansa tyytymättömyys omaan itseensä muodostaa jokaisen aidon lahjakkuuden perustekijän.
Kerskakulutuksella puolestaan viestitään tyytyväisyyttä omaan itseen ja samalla ylemmyyttä heikommin menestyviä kohtaan. Veblen katsoi liikemiesten olevan joutilas luokan viimeisin esiintymismuoto.
Teollisuusyhteiskunnan myönteisenä puolena Veblen näki sen, että palkansaajat pyrkivät edistämään rauhaa, hyväntahtoisuutta ja taloudellista tehokkuutta pikemminkin kuin itsekkyyden, voimankäytön, petoksen ja herruuden leimaamaa elämää.
Elämän turhuuksia karsastetaan ja pelkästään yksilöllistä voittoa yhteisön tai sosiaalisten ryhmien kustannuksella tavoittelevaa toimintaa torjutaan. Kateutta herättävästä kerskakulutuksesta on siirrytty säädylliseen tuhlaukseen.
Tšehovia ja Vebleniä yhdistää periaate, että alempiarvoisena pidetyt työt ovat paljon tärkeämpiä yhteiskunnan pyörittämisen kannalta kuin yläluokan lähinnä symboliset harrastukset. Esimerkiksi liikemies käyttää hyväkseen oveluuttaan saadakseen rahaa muilta ja elääkseen saamansa saaliin turvin tuottamatta asioita itse.
Liikemies on koko talouselämän ongelmallisin toimija, joka levittää epärationaalisen käyttäytymisensä vielä talouselämän ulkopuolelle, kuten hallintoon ja yliopistoon korruptoimalla politiikan.
Veblen näki tulevaisuudessa monia vaihtoehtoisia teitä, joista monet päätyivät kaaokseen, yhteiskunnalliseen taantumaan ja tuhoon. Finanssikapitalismin yliote teollisuuskapitalismista oli yksi merkittävä uhkakuva.
Tšehovia askarrutti venäläisen yhteiskunnan rappiotila, vahvojen häikäilemättömyys ja joutilaisuus, heikkojen tietämättömyys ja eläimellisyys: ”Kaikkialla ympärillä mahdotonta köyhyyttä, ahdinkoa, rappiota, juoppoutta, teeskentelyä, valheellisuutta.”
Toisaalta Tšehov unelmoi uusista, korkeista ja järkevistä elämänmuodoista, joiden kynnyksellä ehkä jo seisomme ja jotka välistä aavistamme.
Veblenin mukaan niin kauan kuin joutilasluokalle on tarjolla muitakin ei-tuotannollisia toimintaväyliä kuin näkyvä ajantappo päämäärättömässä ja tuhlailevassa lorvailussa, mitään huomattavia poikkeamia joutilasluokkaisesta arvostetun elämän mallista ei kannata hakea.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.