Helsingissä on erittäin perinteikäs historia leikkipuistotoiminnassa. Vastaavaa ei monesta paikasta löydy.
Leikkipuistot ovat vuosikymmeniä olleet äärimmäisen tärkeitä helsinkiläisille lapsiperheille. Niihin on voinut tulla kuka vaan, ja toisin kuin moneen muuhun paikkaan, ilmaiseksi.
Nyt on kuitenkin tuulen suunta Helsingissä muuttunut, eikä leikkipuistojen kunnostamiseen haluta enää sijoittaa.
Kaupunki on ilmeisesti päättänyt, ettei tällainen toiminta ole arvokasta. Lähiöiden yhteisöllisyyden kasvaminen ja lapsiperheiden tukeminen ei jostain syystä ole päättäjien mielestä tärkeää.
Esimerkiksi Roihuvuori ja Kontula ovat joutuneet tästä arvojen vääristymisestä kärsimään. Kummankin puistorakennukset on laitettu käyttökieltoon, eikä uusien rakentamisesta ole tietoa. Kummatkin ovat myös olleet kaupunginosiensa elintärkeitä henkireikiä lapsiperheille, jonne niin isät, äidit, mummit ja vaaritkin ovat voineet lasten kanssa kokoontua jakamaan elämän ilot ja surut.
Ihmettelen, miten voi kaupungille olla mielekkäämpää maksaa miljoonia euroja Kulosaaren sillan nostamisesta esteettisistä syistä kuin rakentaa kaupungin leikkipuistoihin rakennuksia lapsille. Sellaisia rakennuksia, joissa voi käydä vessassa, lämmittää ruokaa ja järjestää yhteisöllisiä tapahtumia. Näiden rakennusten ei tarvitse olla kalliita taidonnäytteitä. Tärkeintä on se, että tilat toimivat eivätkä homehdu.
Itse asun Roihuvuoressa, jossa sijaitsevalla leikkipuisto Tuhkimolla on pitkä historia. Kotona ollessani myös minä suuntasin monen muun tavoin joka ikinen päivä puistoon tapaamaan muita roihuvuorelaisia.
Lapsilla oli hauskaa ja me aikuisetkin nautimme toistemme seurasta. Puistossa oppi tuntemaan muita alueen perheitä tehokkaammin kuin missään muualla. Samalla ystäväverkoston kasvaminen teki kaupunginosastamme paremman, turvallisemman ja rakkaamman asuinpaikan.
Leikkipuistot ovat todella edullinen sijoitus parempaan tulevaisuuteen. Niiden arvoa kaupunkilaisille ei saa missään nimessä väheksyä. Mikään ei tule meille niin kalliiksi kuin lasten tarpeiden laiminlyöminen. Ja mikään ei anna meille niin paljon kuin yhteisöllisyyteen kannustaminen.