Sosiaalinen kaivostoimilupa ei ole juridinen eikä velvoittava. Se kuvaa kaivoksen saamaa hyväksyntää paikkakuntalaisilta ja pyrkii edistämään toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Käytännössä, jos hyväksyntää on, kaivoksella on sosiaalinen toimilupa.
Aiemmassa, vuonna 2012 päättyneessä tutkimushankkeessa selvitettiin kaivospaikkakuntalaisten suhtautumista kaivoksiin Sotkamossa, Juuassa ja Ilomantsissa. Yliopistotutkija Tuija Mononen nostaa vastakkaisiksi esimerkeiksi Sotkamon Talvivaaran ja Ilomantsin Hattuvaaran Pampalon, kun tarkastellaan paikallisyhteisön hyväksyntää.
– Pampalolla on yllättävän vähän vastustusta, vaikka kritiikillä on pitkä historia paikkakunnalla.
Mononen viittaa muun muassa 80-luvulla toimineeseen Hattuvaara-liikkeeseen, joka vastusti Ilomantsin vesakkomyrkytyksiä.
Kotimaisuus ja myrkyttömyys tärkeitä
Haastatteluissa selvisi syy vähäiselle kritiikille. Pampalon omistavaa ruotsalaista Endominesia pidetään suomalaisena yhtiönä, koska tytäryhtiön kotipaikka on Ilomantsi. Se, että kaivosyhtiön edustajia ja työntekijöitä voi tavata paikkakunnalla, koettiin tärkeänä. Työntekijät käyttävät paikkakunnan palveluita, jopa kyläkaupan aukioloaikoja on muutettu heidän työvuorojensa mukaan.
– Se, mikä oli hyvin merkittävä tekijä hyväksynnän kannalta oli, että rikastusprosessissa ei käytetä syanidia. Se oli aivan ratkaiseva tekijä. Haastatelluilla oli muutenkin aika syvä luottamus siihen, että kaivos toimii, kuten on luvannutkin.
Kuitenkin Pampalon kaivoksen vuosiraportin 2011 mukaan syanidipitoista jätettä syntyi vuonna 2011 vajaa 26 tonnia. Määrä ei ole suuri, mutta laajalti on oletettu, ettei syanidia käytetä lainkaan.
Myös Ilomantsin ympäristölautakunnan mukaan Endomines haki loppuvuodesta 2012 lupaa lopettaa laboratoriossa syntyvän syanidipitoisen liuosjätteen toimittamisen ongelmajäteyhtiölle. Lautakunta ei lupaa myöntänyt, vaan totesi päätöksessään, ettei heiltä ”heru ymmärrystä syanidipitoisen jätteen johtamiselle rikastushiekka-alueelle”.
Pampalon osalta paikallisyhteisön kriittiset näkemykset kohdistuivat lähinnä tuotannon loppumiseen. Muutama oli huolissaan siitä, millaiset jäljet kaivostoiminta jättää. Sitä verrattiin tehometsätalouteen, jota kuitenkin pidettiin paikkakunnalla pahempana.
– Mutta jotakin on osattu tehdä oikein, koska hyväksyntä on niin laajaa ja hyödyt selkeitä.
Suurista odotuksista suuret pettymykset
Sotkamon Talvivaaraan hyväksyttävyys paikallisten silmissä oli miltei vastakkaista Pampalolle.
– Koko projektissa mielenkiintoista oli, että vain yksi ihminen vastusti kaivostoimintaa kokonaan.
Kaivostoimintaan kriittisesti suhtautuvat olivat usein seuranneet toimintaa alusta asti. Heidän mielestään Talvivaaran tullessa siitä kerrottiin vain hyvät asiat ja niin vakuuttavasti, että puheita myös uskottiin. He olivat pettyneet muun muassa siihen, etteivät ympäristövaikutukset rajoittuneetkaan kaivoksen alueelle.
– Biokasaliuotuksesta kerrottiin kyllä, mutta se jätettiin kertomatta, että kylmissä olosuhteissa prosessia nopeutetaan käyttämällä rikkihappoa.
Paikallisten kertomuksissa korostuivat luottamuksen menetys ja pettymys. Tutkimuksen mukaan harva oli kiinnostunut siitä, miten luonnonvarojen käytöstä syntyvä varallisuus jaetaan ja minne.
– Lähes poikkeuksetta jokainen kertoi, että kaivokselle kulkevia rekkoja tarkkaillaan. Myrkkykysymys oli hyvin oleellinen ja rekkojen määrä.
Haastatellut olivat pettyneitä myös siihen, ettei kaivoksen edustajia juuri tapaa paikkakunnalla ja toimitusjohtajakin asuu ”jossain Espoossa”.
Sosiaalisesta toimiluvasta lisää perjantaina 5.7. ilmestyvässä Kansan Uutisten Viikkolehdessä