Liikenneminiesteri Merja Kyllönen räväytti Vasemmistoliiton puoluekokouksen yleiskeskustelun alkajaisiksi sellaisen yhteishengen nostatuspuheen, että kokousväki osoitti ministerille suosiota seisaaltaan.
Kyllönen peräänkuulutti vasemmistoväeltä yhdessä tekemisen tarmoa ja tahtoa, yhteishenkeä ja, joukkuepeliä sen sijaan, että osa joukkueesta keskittää voimavaransa toisten nilkkoihin potkimiseen.
– Hyvistä asioista emme ole koskaan onnistuneet hehkumaan pimeässä, kun aina löytyy joku, joka torppansa hämärästä huutaa ”Kyllönen väärin sammutettu, kantapäät palaa”, ”Arhinmäki, väärin elvytetty, potilaassa on mustelma”.
Kyllönen ilmoitti rakastavansa debatointia, mutta piti suotavana, että kritiikki on rakentavaa, uutta luovaa, eteenpäin vievää, mikäli yhdessä tahdotaan puolueen kehittyvän ja menevän eteenpäin.
– Jumalauta toverit, kokeillaan hengennostatusta, pystyttekö puheenvuoroissanne viemään eteenpäin niitä asioita, mitkä ovat meidän puolueelle tärkeitä, pystyttekö nostamaan hyviä esimerkkejä, vai tuleeko meille turpaan kuin rugby-kentällä.
Kyllönen nauratti kokousväkeä vakuuttamalla, että sillä energialla, joka vuosien varrella on käytetty toisten polviin potkimiseen, ”olisi jo tehty ainakin kaksi vallankumousta”.
Puheensa päätteeksi Kyllönen lausui kokoukselle laatimansa runon:
Ei ole meistä hajuttomiksi
mauttomiksi,
sanattomaksi,
värittömäksi.
Ei ole meistä valottomiksi,
elottomiksi,
tunnottomiksi.
Niin paljon helpompi olla välittämättä
Mutta niin se elämä meidät tarkoitti
Kipeinäkin aikoina, vaikeinakin hetkinä
Välittäjiksi
Sanomaan ääneen niitä sanoja, joita muut eivät uskalla, vaan vaikenevat
Antamaan ääni heille, joiden ääni ei muutoin kuulu
Ja vielä ne kysyvät, mihin Vasemmistoa tarvitaan!
Elämän ääneksi, ihmisen kuvaksi
Vasemmisto yhdessä, joukkueena
uutiskirje 
