Mitä kuuluu vahakabinettiin 21
Kun tuotannosta tulee yhteiskunnan sääntelijä, yhteiskunta hajoaa. Mustien porvarien hallitsema uusliberalistinen yhteiskunta on loputonta hautajaissaattoa, jota kutsutaan talouden luovaksi tuhoksi.
Se on kapitalismin Sisyfoksen kiven pyörittämistä, loputonta uurastusta Haadeksen valtakunnassa, jossa kuolleiden sielut viettävät varjojen kaltaista elämää, kuten vahakabinetin näköisnuket.
Sopivatko kestävä kehitys ja luova tuho samaan järjestelmään? Jos EU on kuin keskiaikainen katolinen kirkko, suuryritykset ovat feodaalisia ruhtinaskuntia.
Yhteinen kansallinen etu on kutistettu tuotannon tehokkuudesta huolehtimiseen. Muut kulttuurin osa-alueet on häivytetty tämän rahauskonnon selän taakse.
Klassinen taloustiede edellyttää jokaiselta taloudellista rationaalisuutta. Meidän kaikkien tulisi olla ennustajia ja selvännäkijöitä sen sijaan, että olemme vapailla markkinoilla nenästä vedettäviä halpaan menijöitä.
Ei meitä informaation puute vaivaa vaan rajallinen kykymme muuttaa informaatio tiedoksi. Informaation tiedoksi muuttamisessa filosofia voisi olla hyvänä apuna.
Myyttien sepittäminen oli vielä ihmiskunnan mielikuvituksen vapaata lentoa, taikausko ilmensi jo epävarmuutta ja pelkoa.
Yksijumalainen usko tukahdutti lennokkaan mielikuvituksen. Se rajasi ajattelun ja tunteet ahtaaseen pelon karsinaan muuttaen ihmisen itsearvioinnin voimattomaksi vapinaksi yli ymmärryksen menevän totaalisen mahdin edessä.
Filosofia on ongelman asettamista ja ratkaisuvaihtoehtojen etsintää ongelman purkamiseksi siten, että ongelman kipupisteet ja solmukohdat avautuvat eri ratkaisuvaihtoehdoiksi.
Kuka, mikä tai ketkä ongelman ovat aiheuttaneet? Kenen etujen mukaista ongelman ratkaiseminen on, kenen etuja ajaa ongelman ratkaisematta jättäminen?
Filosofia ratkoo ihmisen ja tämän puoleisen maailman ongelmia. Uskonto ja uskonasiat eivät kuulu filosofian piiriin enempää kuin uskomukset ja kuvitelmat. Uskonto velttona järkeilynä johtaa sivupoluille tosiasioiden arvioimisessa ja ymmärtämisessä.
Filosofian lähtökohtana on tietämisen, todellisuuden ja toiminnan alkuperusteet. Mutta, kuten Marx oivalsi, kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja.
Juuri kun ihmiset ovat luomassa jotakin sellaista, jota ei vielä koskaan ole ollut olemassa, noina vallankumouksellisen kriisin kausina he manaavat hätääntyneinä palvelukseensa menneisyyden henkiä, lainaavat niiden nimiä, taistelutunnuksia ja pukuja esittääkseen maailmanhistorian uutta näytöstä näissä kunnianarvoisissa vanhoissa valepuvuissa ja lainakielellä.
Marxin mukaan Luther naamioi itsensä apostoli Paavaliksi, vuosien 1789-1814 vallankumous verhosi itsensä milloin Rooman tasavallan, milloin Rooman keisarikunnan viittaan. Vuoden 1848 vallankumous parodioi edeltäjiään.
Heti kun Ranskan porvarillisen vallankumouksen todelliset sotapäälliköt istuivat tukevasti liikekonttoriensa pöytien takana antautuneena koko tarmollaan rikkauden luomiseen ja rauhanomaiseen kaupallisen kilpataisteluun, enää ei muisteltu että roomalaisajan haamut olivat vartioineet sen kehtoa.
Tätä Marx kutsui vainajien historialliseksi esiinmarssiksi. Sitä voisi kutsua myös vahakabinetiksi.
Silloin suuret murhenäytelmät esiintyvät jo farssina, siitäkin huolimatta, että kyseisten aikakausien murhenäytelmien syyt olisivat edelleen ratkaisematta ja voimissaan.
Sosiaalinen vitka on huomattavasti pitkäjaksoisempi kuin uusien teknisten keksintöjen ilmaantuminen vapaille markkinoille kuluttajien ihmeteltäväksi.
Sarja päättyy