Mitä kuuluu vahakabinettiin 14
Walter Benjamin (1892-1940) ihmetteli vuonna 1940 Josef Dietzgen (1828-88) väitettä, että työ merkitsee uuden ajan Vapahtajaa, koska työn paremmaksi muuttumisessa on rikkaus, joka nyt voi täyttää sen, mitä yksikään Messias ei tähän mennessä ole toteuttanut.
Tässä lausumassa Benjamin näki vanhan protestanttisen työmoraalin juhlivan ylösnousemustaan saksalaisissa työläisissä maallisessa muodossa.
Franz Kafkaa (1883-1924) mukaillen kapitalismi on ihmisiä saalistava häkki!
Vuonna 1940 työn messiaanista ylistystä ilmensi keskitysleirin portin yläpuolella kyltti: Työ tekee vapaaksi!
Benjamin epäili, että vulgaarimarxilainen käsitys työstä ei kestä kysymystä siitä, miltä työn tuotos tuntuu itse työläisistä, kun nämä eivät voi sitä käyttää:
”Tämä käsitys tahtoo tunnistaa vain edistysaskeleet luonnon hallinnassa, ei yhteiskunnallisia taka-askeleita.”
Benjamin päivitti eurooppalaisten marxilaisten suhtautumisen työhön muuttuneen vuoden 1848 maaliskuun vallankumouksen myötä.
Sosialististen utopioiden luontokäsityksissä tulevaisuuden toivo asetettiin hyvin toteutettuun yhteiskunnalliseen työhön, ei luonnonvarojen ja työvoiman hillittömään riistoon.
Charles Fourierin (1772-1837) mukaan hyvin toteutetun yhteiskunnallisen työn seurauksena pitäisi neljän kuun valaista maapallon yötä, jään väistyä navoilta, meriveden suolaisuuden laimentua ja petoeläinten asettua ihmisen palvelukseen.
Valitettavasti on käynyt juuri päinvastoin. Petoeläimet on tapettu, luonto pilattu ja ihminen ja kotieläimet orjuutettu. Jäljelle on jäänyt pelkkä teurastus myös vapaa-ajan täyttävässä viihteessä.
Toukokuun 5. päivänä 1875 Karl Marx kirjoitti reunahuomautuksia Saksan työväenpuolueen ns. Gothan ohjelmaan todeten, ettei työ ole kaiken rikkauden lähde.
Aineellisen rikkauden lähde muodostuu ensisijaisesti luonnosta. Työ on vain yhden luonnonvoiman, ihmisen työvoiman ilmenemistä.
Marxin mielestä sosialistisessa ohjelmassa ei pitäisi olla tuollaisia lasten aapiskirjoista peräisin olevia porvarillisia sanontoja, joissa ei mainita mitään niistä ehdoista, jotka tekevät ne mielekkäiksi: ”Ja sikäli kuin ihminen alusta pitäen suhtautuu omistajana luontoon, tuohon kaikkien työkalujen ja työn esineiden alkulähteeseen ja käsittelee sitä hänelle kuuluvana, sikäli hänen työnsä on oleva käyttöarvojen, siis myös rikkauden lähde.”
Marxin mielestä porvareilla on varsin painavia syitä väittää, että työllä on yliluonnollista luomisvoimaa, koska juuri työn luonnonehdollisuudesta johtuu, että henkilön, jolla ei ole mitään muuta omaisuutta kuin työvoimansa, täytyy joka yhteiskunta- ja sivistysasteella olla muiden orjana, niiden orjana, joista on tullut työn aineellisten edellytysten haltijoita.
Hän voi tehdä töitä vain heidän luvallaan, siis elää vain heidän luvallaan.
Tästä syystä Benjamin epäili, merkitsikö tehdastyö sittenkään poliittista saavutusta?